Hiljaiseksi on käynyt blogissani. Ehkä joku lukija jaksaa piipahtaa vaikkei kirjoituksia ole tullut.

Olen lukenut paljon lehtiä, sanomalehtiä, pääkirjoituksiakin vaikka usein ne sivuutan.

TV- uutisten katselun aktiivisesti lopetin 80- luvun alussa. En siksi etten haluaisi tietää mitä maailmalla tapahtuu tai että olisn passiivinen yhteiskunnan ilmiöiden jne suhteen. Ei suinkaan. Ymmärsin vain silloin, että nopeatempoinen eri tyyppisten uutisten peräkkäinen tulva on omiaan turruttamaan ja hämärtämään ajatusmaailmaa. Mihinkään ei syvennytä, aivot eivät ehdi prosessoida kuulemaansa ja näkemäänsä kun jo ollaan seuraavassa aiheessa.

Yksi kammottavimmista uutistyyleistä oli aikoinaan Venäjän tai Moskovan tv:n (kaapeli-tv:stä katselin) strippaava uutisten lukija. Rintsikat lensivät pois ja samalla kuului viehkeä (vai tarkoitettu viehkeäksi, en tiedä) ääni, että 15 tsetseenisissiä sai surmansa. Moskovassa sataa. Huomiseen.

Mietin joskus, että millaisen myllerryksen se miespuolisissa katsojissa herättää. Vai eikä mitään,

Nyt lehdet ovat uhranneet (rahastaneet kansaa kai) palstatilaa bikinikeskusteluun; saako leikkipuistossa lapsiaan ulkoiluttava äiti makoilla bikineissä vai ei, ja jos niin millaisissa. Varsin tärkeä kysymys. Mitähän Noam Chomsky sanoisi.

Itsekseni olen ajatellut, että en minä haluaisi katsella puistossa jätskiä syödessäni sen enempää naisia kuin miehiäkään vähissä pukeissa. Nuorena sitä saattoi ajatella toisin, mutta iän myötä olen alkanut arvostaa tapakulttuuria ja toisten huomioon ottamista enemmän. Bikinit kuuluvat rannalle, olkoot sitten siellä nakuina tai puolinakuina. Muistan kun aikoinaan eräs työtoverini kertoi etelän hiekkarannoilta palatessaan, että pohjoismaiset naiset loistivat rantakahviloissa saapuessaan oluelle yläosattomissa, kun muiden maiden kansalaiset ymmärsivät pukeutua. Hoh hoijaa. Genoveeva vanhenee.