Kulutushysteria ihmetyttää. Otetaanpa esimerkiksi lasten lelut: kuinka paljon leluja lapset oikeasti tarvitsisivat? Millainen olisi lapsen maailma, jos leikkivälineinä olisivat kodin tavarat, kuten muovikipot, puuastiat, lusikat, kauhat, vispilät. Liinavaatekaappi on mainio leikkipaikka, tyynyliinat uuteen pinoon ja lakanat suoriksi. Kirjoja voi kasata pinoon ja vierekkäin, selailla ja kuvitella lukevansa.

Juttelin eilen vanhemman poikani kanssa. Hänen mielestään olisi ollut aivan sama, mitä kirjoja hänelle luettiin lapsuusaikana. Meillä luettiin paljon ääneen, keksin omia riimejä ja lauluja. Uskoin siihen aikaan itsekin, että aivan hyvin olisin voinut lukea mitä tahansa kaunokirjallista teosta kirjahyllystämme, täydestä olsi mennyt. Jokunen oma sana väliin ja kommentti, pääasia että äidin ääni olisi kuulunut. No, yhä on reilu hyllymetri lastenkijroja tallessa, vaikka osasta on jo luovuttu.

Kummastuttaa vuodatuksen uusi ulkoasua.
Apua. Tänne eksyy.Nauru