keskiviikko, 7. tammikuu 2009
Ihmetyttää kummastuttaa...
Juttelin eilen vanhemman poikani kanssa. Hänen mielestään olisi ollut aivan sama, mitä kirjoja hänelle luettiin lapsuusaikana. Meillä luettiin paljon ääneen, keksin omia riimejä ja lauluja. Uskoin siihen aikaan itsekin, että aivan hyvin olisin voinut lukea mitä tahansa kaunokirjallista teosta kirjahyllystämme, täydestä olsi mennyt. Jokunen oma sana väliin ja kommentti, pääasia että äidin ääni olisi kuulunut. No, yhä on reilu hyllymetri lastenkijroja tallessa, vaikka osasta on jo luovuttu.
Kummastuttaa vuodatuksen uusi ulkoasua.
Apua. Tänne eksyy.
Kommentit