Pimeys vanhasta Euroopasta
hiipii Suomeni kimppuun 
pahuus nostaa päätään
ja minä itken.

Ne kuiskii karjuu uhoaa
ja moni meistäs putoaa
kurjuuteen ja köyhyyteen
vaatimukset nöyryyteen
oikealta päähän sataa
liian moni maassa mataa
Näkee nälkää, sairastaa
kun pussin pohjaan kurkistaa
ei siellä liikaa rahaa lie
niin turhaa on tää nykytie.

Runotorstain 212. haaste

Odotus

Joskus iltaisin

   kun aika ei enää kulje

    kovinkaan lujaa

vaan vaikuttaa pysähtyvän

                      kun en tiedä mitä pitäisi

                          tai voisi tai aikoisi

mietin    ajattelen           pysähdyn minäkin

  ja vain

odotan

Käteni ei enää taivu

     silittämään kissaa

jalkani juuressa

                   kehdossa makaavan

          lapseni poskea

veitsi   kädessä

     kuorimaan                 perunaa

Sormeni

                         jäykät

               kuin

 paimenpojan huilu.

Siltikin

              kimpoaa ilmoille

                    sävel.

Mielenrauha 

Runotorstain haaste 189

Mikä päässä räjähtää
pian rikki sälähtää
lautanen tai kuppi uus
kiukkuisena akka huus.

Outo juttu onko tää
kiukkuunsa jos älähtää
huutaa taikka masentuu
kiihtyy taikka lamaantuu

Rauha mieleen, aate uus
oisko siihen tilaisuus
jos oppis aivot kääntämään
ja kiukut leikiks vääntämään.

©genoveeva