Hesarissa oli sunnuntaisivuilla harvinaisen hyvä kirjoitus, tosin Ritva Liisa Snelmmannin kynästä niitä tulee silloin tällöin muutenkin.

Jutussa oli tällainen viesti: "Kulkutaudeista tuli kohu-uutisia Rikkailla on varaa pelätä uusia viruksia, vaikka vanhat taudit tappavat miljoonia köyhiä."

Uutisvirtaa seuratessa meinaa unohtua, että todellisuudessa ihmisiä kuolee joka minuutti suomalaisittain tavallisiin tauteihin, puhtaan veden puutteeseen, sotiin, väkivaltaan, nälkään.

Miksi toisten elämä on tärkeämpi kuin toisten? Miksi satsaamme miljoonia ja miljoonia pitääksemme kenties muutaman ihmisen hengissä, kun tuhansia tai kymmeniä, kenties satoja tuhansia ihmisiä?

Kun aikoinaan odotin vahinta poikaani, jouduin käymään raksuaden loppuaikana joka toinen päivä sairaalassa kokeissa. Riski, että vauva olisi voinut olla vaarassa kuolla synnytykseen, oli korkeintaan 1/10 000. Silti sadat naiset Suomessa ovat seurannassa jopa kuukausia raskausaikana. Toki maailman upein juttu, että poika syntyi terveenä, mutta jos maailman mittakaavassa ajattelee, niin samalla vaivalla, rahalla, osaamisella, resursseilla olisi säästetty satoja pikkuvauvan kuolemia. Ja kenties silti olisin saanut terveen lapsen.

Vaikuttaa siltä, että media säätää, mihin tutkimus ja varat suunnataan. On naurettavaa kokoontua ministeritason hätäkokouksiin, kun katselemme samaan aikaan vaieten nälkää näkevien hidasta kuolemaa.