Tässä netistä löytämääni aineistoa lahjaakkaan lapsen tilanteesta. Sopii hyvin minun poikaani, täydellisesti.


©Jyväskylän avoin yliopisto

Erityispedagogiikan tiimi


LAHJAKKUUS

- lahjakas lapsi voi turhautua koulussa, jos

koulutehtävät ovat hänen mielestään liian helppoja

ja niistä suoriutuminen on nopeaa

- turhautuminen

�� häiriökäyttäytymistä,

koulunkäynnin laiminlyöntiä,

mahdollisesti siirto erityisopetuksen

luokkaan

- lahjakkaita ei ymmärretä

LAHJAKKUUS

-Tavoitteena on tasapainoinen ja itsenäinen yksilö,

joten

kannusta, älä moiti

anna lapsen epäonnistua

älä leimaa nimityksin

älä käytä tappajan kieltä

ole itse mallina

luova hulluus kunniaan

(Uusikylä 1994, 190195)


Tässä artikkelissa Uusikylä Kari kirjoittaa eräästä älykkäästä lapsesta. Sopii mun lapseeni.


Opettajalla ei ole helppoa muista poikkeavan lapsen kanssa, kavereista puhumattakaan. Mutta vaikeinta lienee epänormaalilla itsellään. Aikuisten pitäisi muistaa, että erilainen lapsi ei ole tahallaan saati ilkeyttään poikkeava. Esimerkiksi huippuälykkyys tai luova persoonallisuus eivät ole vammoja tai vikoja, jotka pitäisi parantaa vaatimalla lasta olemaan normaali, tavallinen, keskimääräinen. Poikkeava ei sellainen ole eikä sellaiseksi tule.

Huippuälykäs ansaitsee koulussa itselleen sopivaa tekemistä, ei saman tankkausta eikä kymmenkertaista määrää rutiinitehtäviä. Sellaista hän ei kestä. Älykkäänkin on opittava tekemään työtä. On paljon aikuisia lahjakkaita tyhjäntoimittajia, jotka ovat saaneet kaiken aikanaan liian helposti. Koulu hoitui ponnistelematta, mutta kun olisi pitänyt aloittaa opiskelu, ei löytynytkään motivaatiota, pitkäjänteisyyttä eikä edes opiskelutaitoja.

Huippuälykkään vaikein läksy on oppia sietämään meitä tavallisia ihmisiä. Kypsä opettaja kyllä kestää pikku näsäviisaudet ja erimielisyydet älykön kanssa. Opettajahan on aikuinen, mutta ihmelapsikin on aina nimenomaan lapsi. Hän voi olla hyvin lapsellinen ja kypsymätön, joillain alueilla muita heikompi.

Pahinta lapsen kannalta lienee erilaisuuden tunne, se että ei löydy henkisiä ikätovereita, joiden kanssa voi puhua samaa kieltä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, jotka hyväksyvät ja ymmärtävät. Aikuiset eivät voi korvata lapsikavereita, ikätovereiden parissa kehittyvät sosiaaliset taidot, kyky tulla toimeen muiden kanssa, ja nauttia muiden seurasta.

Huippuälykäs lapsi on usein hyvin herkkä ja kasvattajien epäoikeudenmukaisuus tai epärehellisyys ovat hänelle suuri järkytys. Moni älykkö on pettymysten ja ikävän kohtelun vuoksi kääntynyt auktoriteettien vastustajiksi, kyynisiksi tyhmempien halveksijaksi, jopa rikollisiksi. Muuan pikkuälykkö kertoi kyselytutkimuksessani rakentaneensa lapsena mm. hirttolavan, riippuliitimen, jousipyssyjä ja giljotiinin. Onneksi hän ei aikonut kuitenkaan käyttää niitä. Poika ilmoitti, ettei ala koskaan mihinkään kellokorttiduuniin. Hän myös arvioi, ettei itse ole erityisen älykäs, mutta muut ovat niin sanoin kuvaamattoman typeriä. Huippuälykkäidenkin tulisi oppia ymmärtämään ja sietämään muita vaipumatta katkeraan itsesääliin.