Runotorstain 136. haaste: SATEENKAARI

Sateenkaareen sinisyys
sulaa niinkuin ystävyys
sen reunat repee hajoaa
jos liikaa sieluun kajoaa

mitä mahtaa tarkoittaa
no kaareen katseet suunnatkaa
ei siinä tarkkaa rajaa nää
vaikka tarkoin tähyää

missä loppuu kroppa mun
mistä alkaa jalat sun
käsi käden koti on
kai ilman toista koditon

ei rajaa löydä itsestään
jos uskaltautuu elämään
vain avoimena avaruus
ja maailma aina eessä uus

Kun olla minä uskallan
tuskin suohon vajoan
tajuanhan aina sen
ett pienen pieni osanen

olen täällä ollessain
tuskin kaatuu kuolleissan
yhtään mikään kummempi
kuin Genoveeva-mummeli.

No jopas Genoveeva lausahti.
Menee se pää sekaisin vähemmästkin, Syksyn tuulista, pojan muutosta, kissan naukumisesta.

Iloa syksyyn hyvät runotorstailaiset.