Runotorstain 113.haaste: Lämpöä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Runotorstain haasteesta tulee mieleen pieni tulitikkutyttö, joka ei saanut kylliksi lämpöä. Asunnottomat koijissaan, nälkää näkevät, riittääköhän lämpö Kyläsaaren konteissakaan, jos siellä kukaan nykyisin asustelee. Vanhoilta kotikulmilta tiedän muutaman, jotka talvikylmillä nukahtivat hankeen, ja matka päättyi siihen. Sisäisestä lämmöstä, joulunkynttilöiden loisteesta, lämpimistä ajatuksista on turha puhua, jos fyysinen kylmyys on kovastikin läsnä. Tai jos emme välitä.
Lämpöinen kujerrus
kissan kurkusta
- tämä on luomua se sanoisi
ja laskee saaliinsa jalkoihini
Ensi vuoden joulupossu tuskin
kylkeään kääntää - tuottavuusohjelma vei neliöt
Irakissa kivitetään nainen kuoliaaksi
- eläköön yhteisöllisyys
Kuoliaaksi paleltuvat vain unohdetut
Nälkä lähtee naidessa laulettiin kuuskytluvulla
tarina ei uppoa leipäjonon viidenteensataankolmanteenkymmenenteen
itkenkö kuollutta lintua, punatöhryistä vapautettua rouvanturkkia
ympärileikatun tuskaa ja emätintulehdusta, kipua kun
veitsi avaa suljetut huulet
k
uolevaa joutsenta jäiden keskellä
vai lapsia äiteineen jouluyön hangessa
Tällainen runo tuli tällä kertaa. Joulun iloa kaikille, kullekin tavallaan. Meille joulu on rauhoittumisen aikaa, joitain pieniä perinteitä, karjalanpiirakan paistoa kenties, onpahan taito tallella jos tarvis tulee halvan ruuan väsäämiselle. Tosin siinä vaiheessa tuontiriisi vaihtuisi kotimaiseen ohraan - jos EU ei ole tyhjentänyt peltoja.
Kommentit