Genoveeva aloitti koulunsa kauan sitten. Jos olisin aloiteleva kirjoittaja, ilmaisin kauan sitten" fraasin "ammoisina aikoina"- fraasilla. Sentään sitaatit, vaikkei niitä tuossa saisi käyttää.

Genoveevan opettaja opetti lapset lukemaan. Antoi läksyt, tarkasti joka kerta oliko läksyt luettu ja tehtävät tehty, jätti arestiin tai jälki-istuntoon tarpeen mukaan, sitä ennen puhutteli. Toisti koulun sääntöjä niin kauan, että unissaankin jokainen muisti. Tupakkalakko piti aloittaa ennen koulua; tiedettiin opettajan varsin ankarasti tupakoitsijoita kohtelevan. Ei uskallettu sellaiseen ryhtyä, että koeteltaisiin kiinni jäämistä. Opettaja komensi jokaisen pesemään korvantaustansa ennen koululääkärin tarkastusta ja vaihtamaan alusvaatteet. Myöhemin opettaja kertoi, että tyttöjen pitää pestä pimpsa etenkin kuukautisten aikana, poikien terveystiedon tunneille ei Genoveevaa huolittu, joten ei voi tietää mitä pojille opetettiin aiheesta. Opettaja kertoi että siteet pitää vaihtaa usein, muuten haisee. Ja sukat pitää pestä, ja piti täiseulaa. Joillain oli. Mutta kukaan ei uskaltanut nauraa. Opettaja olisi suuttunut. Kai.

Opettaja opetti muutenkin kaiken. Ja oli aina oikeassa, kaikessa, loppujen lopuksi. Mutta asiallisia argumenttejä kuunteli, Genoveevaakin joka 13- vuotiaan kirkkain ajatuksin väitti historian opelle, että opettaja opettaa väärin.

Kun Genoveevan lapsi meni kouluun, opettaja käski opettaa pojan joululomalla kotona lukemaan, kun ei muuten ollut oppinut. Kertotaulua käski opettaa itse tehdyillä korteilla iltaisin, ja joka koulupäivän jälkeen komensi varaamaan ainakin 45 minuuttia aikaa läksyjen tekoon per kersa.

Koulun säännöt käskettiin opettaa kotona, ja kun poika rikkoi sääntöjä, opettaja torui Genoveevaa, joka ei ole kiinnostunut lapsen koulun käynnistä. Kun poika alkoi sotkea kirjaimia, opettaja väitti poikaa laiskaksi, ja moitti Genoveevaa, joka ei valvo läksyjen lukua. Kun tuli jälki-istunnon aika, ja toisen, ja kolmannen, kokoontui neljä aikuista, poika ja Genoveeva miettimään mitä pitää tehdä. Opettaja ei puhunut pojan kanssa kahdestaan. Kasvatusvastuunhan pitää olla kodilla. 

Joskus Genoveeva yritti puhua opettajalle ja kertoa lukihäiriöstä, mikä pisti pojan päässä l- ja n-kirjaimen väärään järjestykseen. Ja piti levottomana. Ja esti muistamasta kokonaista lausetta yhdellä kertaa. Ja esti oppimasta ruotsia. Ja väänsi englanninkielen sanat omituisiksi. Ja muutti ketsupin kepsupiksi. Ja veden vereksi, mikä nauratti kaikkia. Opettaja antoi nauraa.

- - - - - - - - -

Yritys kirjoittaa pakinaa vakavasta aiheesta. Joskus kaipaan aikoja, jolloin opettajaa ei saanut sanoa opeksi, jolloin piti nousta seisomaan kun opettaja tuli luokkaan ja koulu oli koulu ja koti oli koti.

Vanhemman ja opettajan roolit olivat selkeät, kotona opetettiin kotitöihin ja koulussa opetushallituksen päätösten mukaisia asioita. Ei kuviteltu, että on olemassa yhtenäinen kasvatusihanne, vaan vanhemmilla oli omat näkemyksensä, koulu vallanpitäjän edutajana piti ooman näkemyksensa.

Opettajat eivät Genoveevan nuoruudessa olleet enää koko kylän "kansankynttilöitä", mutta kantoivat kasvatusvastuun laajasti. Hoitivat riita-asiat koulussa eikä ihan pikkujutuista kotiin kirjoiteltu. Koti sai pitää reviirinsä rauhassa ja koulu opettaa ja kasvattaa omien tavoitteidensa mukaan.

Paljon oli huonoakin, mutta eipä Genoveeva pahalla opettajiaan muistele. Erityisesti kiitän historian ja yhteiskuntaopin opettajaa, joka uskaltautui väittelyyn meidän murrosikäisten kanssa eikä heti ilmoittanut kotiin, että lapsi ei ole hiljaa tunnilla. Osasi hoitaa asian itse. Niin kuin aikuiset yleensäkin.