Kun isää ei enään ole

Viime torstaina sain tiedon, että isäni siirtyi karjalaisittain ilmaistuna tuonilmaisiin. Lapsena minun oli vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa,  kun puhuttiin nukkuneista. Joskus erehdyin, joku olikin päiväunilla, joskus puhuttiin kuolemisesta ja luulin henkilön nukkuvan.

Kuolema on tabu, siksi kai käytetään kiertoilmaisuja. niin kuin karhuista. ettei manattaisi liian aikaisin tulemaan ja viemään.

Isäni kuihtui viimeisinä viikkoina, syöminen oli hankalaa, voimattomuus valtasi.

Me lapset kävimme tervehtimässä kuka mitenkin, joskus useammin, joskus harvemmin. Välimatka hankaloitti, ja omat flunssat ja muut: tartuntoja piti välttää.

Ristiriitaisia ajatuksia mielessä paljonkin. Lapsuuden rankaiseva isä avun tarpeessa olevana kutistuvana vanhuksena. Onneksi jo parikymmentä vuotta sitten puhuimme asiat niin selviksi kuin on tarpeen. Isä puhui tuntikausia elämästään ja selvitti asioita.

Isäni oli vanhan kansan tekojen mies. Välittämistä meille lapsille osoitti tekemällä. Siskon kodissa teki remonttia lähes viimeisillä voimillaan, minulle ja miehelleni paistoi perhejuhliimme karjalanpiirakoita, äidilleen tekin kauniin puisen pillerirasian, koirallemme koirankopin.

Meillä oli tavallaan uusperhe viiimeiset 28 vuotta. Vaietut ristiriidat uhkaavat nousta esiin. Olen ollut aina kiltti, enkä ole "riidellyt" sen kummemmin äitini kuin äitipuolenkaan kanssa. Hiljaisen sopu parempi kuin riita.

Kaksi viikkoa sitten kävin viimeisen kerran tapaamassa isää. Sanoin ovella lähtiessä, että parin kolmen viikon päästä tavataan. Pala kurkussa poistuin, olin kuulevinani isän sanovan, että ei tavata. Siihenkin sanoin, että tavataan ja pidä huolta syömisestä ja juomisesta.

Luontoa rakastava ihminen kuten isäni, on elänyt kuoleman läheisyydessä ikänsä. Tuskin kuolema hänelle oli arvoitus, pelon lähde tai mitään muutakaan erityistä. Se vain oli.

Muistan hänen sanojaan, kun juttelimme aikoinaan kuolemasta pikkuveljen siunaustilaisuutta järjestettäessä. Isä sanoi, että hän on tuolla metsässä kulkiessa oppinut, että mistään ei voi nähdä, mikä puu kaatuu ensin. Ei edes laho sisus kerro ensimmäisestä myrskyssä kaatuvasta puusta.

Isä ei uskonut kohtaloon, ei jumalaan, lapsuudessani meillä oltiin pikemminkin kiukkuisia kun kouluopetuksessa tähdennettiin iltarukouksen merkitystä. Elämä oli hänelle elämä. Alkaa ja päättyy. Isän määräaika päättyi nyt.