perjantai, 16. tammikuu 2009
Runotorstain 115. haaste on vaikea. Ks osoitteesta http://runoruno.vuodatus.net/blog/1748852
Tässä kuitenkin jotain räpellystä.
Välissämme peitto ja matka
400 kilsaa ja risat
- ja toinen peitto vastassa siellä
kun taas makaan vieressäsi, hiljaa
saatan kuulla sydämesi sykkeen
suoraan korviini kantautuvana
Ajatuksiasi en kuule
Kätesi koskee kättäni
varpaasi raottaa peiton kulmaa
ja me vain
olemme
ja minä ymmärrän.
Raivoriina
Oh-show-tah Hoi-ne-ne
Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.
Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.
Runoutta. Kommentteja yhteiskunnasta, feminismistä, politiikasta,lapsista. miehistä, naisista.Uusperheellinen, kahden pojan äiti.Ikuinen opiskelija ja yhteiskunnallinen aktivisti.
Kommentit