lipa toisaalta hupaisa, toisaalta järkyttävä juttu Hesarissa tänään. Jos olisi aprillipäivä, luulisin pilaksi.

Vuosaaren ala-asteella Hesassa on alettu pakottaa lapsia liikkumaan. Jutusta käy ilmi, että osa koululaisista ei hallitse itseään niin, että pystyisi pukemaan niin, ettei huido ja telo samalla toisia, siis horjuvat. Osa ei pääse kyykkyyn ja osa ei jaksa juosta koulun kentä ympäri. Jotkut eivät pääse kaatumisen jälkeen omin avuin pystyyn.

Missä vanhempien järki? Miksi lasten ei anneta pienestä saakka liikkua? Väitän, että lapsille tarve liikkua on luontaista, lapsi ei kerta kaikkiaan suostu rattaisiin / kaupan kärryihin / kannettavaksi pienenä, vaan haluaa kävellä ITE. Mutta kun aikansa opetetaan, oppii se pienikin. Ja lopettaa liikkumisen.

Ei nuo minunkaan ipanat järin hyväkuntoisia ole, tai siis toinen jo nuori aikuinen. Mutta omilla teillään ne viuhuu jalkapatikassa niin paljon, että jonkinlainen peruskunto on olemassa. Pieninä ne jaksoivat kävellä kilometritolkulla. Muistan kun olivat kerran mukana työmatkallani, aikuisemmat kiipesivät tunturin laella ja olivat nääntyä, poikani juoksivat kai viisi kertaa saman matkan mennen tullen, eivätkä olleet moksiskaan. Eiköhän se juontunut siitä, ettei heidän intoaan oltu ehditty kahlita.

Osa koulujen välitunnit pidemmiksi muissakin kouluissa kuin Vuosaaressa, ja lapset liikkumaan. Onpahan aikanaan terveitä eläkkeen maksajia kustantamaan terveyspalveluja ja eläkkeitä meille nyt kuluneille liikkumattomile keski-ikäisille......