Aamun Hesaria lukiessani tulin miettineeksi yh- perheiden asemaa. Viime päivinä Yksin- ja yhteishuoltajien liiton pj Bodil Rosengren on useassakin lehtijutussa tuonut esille yh- perheiden ongelmia.

Yhtenä keinona yh- vanhemman arkea helpottamaan on esitetty kotinhoitajien uudelleen tuloa. Muistan minäkin, kun aikoinaan äidin ollesa sairaalassa tai vuodepotilaana, meille tuli kodinhoitaja, vaikka olimmekin "kokonainen" perhe. Sen aikuinen terveyssisar tuli kotikäynnille, kun kolme perheemme muksua minä mukaan lukien sairastimme tuhkarokkoa. Nykykäytännön mukaan lapset on vietävä sairanaina lääkäriin. Olisi todella etenkin yhden vanhemman perheille suuri helpotus, että terkkarin saisi kotiin joissain tilanteissa ja tarpeen tullen saisi kotiapua.

Kaksi kertaa minäkin sain kodinhoitajan tms päiväksi lastemme ollessa pieniä. En jaksa tarkasti muistaa miksi, kaiketi lasten isän sen hetkiset sairaudet ja päälle omani vaikuttivat siihen että kotiapua tuli. Sittemmin kaikki tuollainen on lopetettu kotikaupungissani.

Omituinen piirre suomalaisessa sosiaaliturvassa on, että yksinhuoltajalisä lapsinlisässä vähennetään saatavasta toimeentulotuesta. Tuo alle 50 e summa ei yhteiskuntaamme köyhdytä, mutta saattaa tuoda jotain oleellista perheen ruokapöytään.

Huomattavasti suurempi osa yh- perheistä on köyhiä nykyisten luokitusten mukaan. Olisi syytä tarkistaa joitain sosiaalipoliittisia tulonsiirtoja ja maksuja. Naisdemarien esiintuoma maksuton päivähoito voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Loppuisi samalla spekulaatiot siitä, kannaatko töitä ottaa vastaan pienellä palkalla vai ei, kun ainakaan päivähoitomaksu ei veisi ansaittuja eurosia.