Nyt astun heikoille jäille kun kirjoitan pätkän synnytyspelosta. Luin aiheesta jostain päivälehdestä, ja jäin miettimään lukemaani.

Maailman luonnollisin tapahtuma, lapsen syntymä. Naisen kroppa on rakentunut sellaiseksi, että terve nainen kykenee synnyttämään luonnollisella tavalla ja aika nopeasti toipuu synnytyksestä. Miksi sitten synnytystä pelätään?

Äitini aikoinaan sanoi neljästä synnytyksestään, että ihan kuin tavallista isomman kakan olis tehny. Sen aikaisen naisvoimistelijan kroppa, liikkuva lantio ja nuoruus; siinä kai se helppous.

Itselläni ensimmäinen synnytys oli raskas ja vaikea, johtui kaiketi pääosin omien supistusten loppumisesta ja siitä, että olin kytkettynä kaiken maailman laitteisiin ja sen vuoksi oli pakko maata selällään - maailman huonoin synnytysasento.

Toisen synnytykseni jälkeen ajattelin, että jos olis lehmiä, voisin lähteä lypsylle niinkuin akat ennen muinoin synnytyksen jälkeen. Mutta ei mieleenikään tullut, etten voisi seuraavaakin muksua vääntää maailmaan. Toisella synntyskerralla kieltäydyin kipulääkkeistä, koska ei ole olemassa lapselle turvallista kipulääkitystä. Myös oma toipuminen on nopeampaa, kun antaa luonnon hoitaa.

Isäni äiti synnytti 7 lastaan yksin saunassa, saattoi jossain loppuvaiheessa joskus joku olla apuna (kun istukankin piti tulla ulos). Varma en ole siitäkään.

Yhdeltä synnytspelkoa käsittelevältä sivulta löysin lauseen: "Synnytyksen kontrolloimattomuus voi myös herättää pelkoa. Naisesta voi tuntua ahdistavalta ajatus siitä, että hän ei ehkä kykene hallitsemaan itseään tai synnytyksen kulkua."

Monelle naiselle synnytys on ainut tapahtuma elämässä, jota ei voi kontrolloida. Kroppa, vauva, hormonit tekevät tehvänsä, voi olla mukana  ja antaa kropan viedä, tai voi panna vastaan. Vastaan paneminen tekee synnytyksen vaikeaksi.

Ihminen, joka on tottunut kontrolloimaan vartaloaan, sanojaan, tekojaan, syömisiään, lihomistaan, laihtumistaan, naamansa ilmeitä, kaikkea - miten kontrollista luopuminen onnistuu synnytyksessä, selvin päin, ilman ulkopuolisia endorfiiniin lähteitä.

Onneksi en elä ikuisesti. Jos tulee energiakriisi ja joudutaan palaamaan aikaan ennen energiariippuvaista teknologiaa, kuollaan sukupuuttoon. Naiset eivät uskalla enää synnyttää ja meikäläinenkin jäisi vanhana ilman hoitajaa.