Hesari taas tänään uutisoi kunniamurhista. Maahanmuuttajien tekemistä kunniamurhista ja perheväkivallasta mihin liittyy perheen (lue: miehen) kunnian menettäminen tai menettämisen pelko.

Miksi näissä yhteyksissä vähätellään suomalaisen miehen tekemää "kunnia"väkivaltaa. Kuinka yleistä onkaan, että nainen piestään kylästä kotiin päästyä, kun nainen nolasi miehen, flirttaili liikaa tai tuijotti liian kauan naapurin ukkoa. Sanoi jotain hullua, jotain väärää, ei ymmärtännyt nauraa miehen vitseille tai muuten vain oli niin hölmö että sai hävetä.

Voi kuinka usein olenkaan kuullut tarinoita ja ollut paikallakin, kun mies huorittelee armastaan ja väkivallalla yrittää tainnuttaa elämäniloisen vaimonsa tai naisystävänsä mykkänä kulkevaksi säyseäksi zombieksi. Ettei vaan tartte hävetä sen takia. Ja ettei se vaan antais naapurin kallelle kun sillä on niin isokin ja itellä vaan pieni, ei se akalle ees riitä. Tai kun se kaksikymmentä vuotta sitten antoi eevertille niin kai se sitä nytkin miettii.

Mustat silmät ja rikkinäinen purukalusto: suomalaisen miehen kunnian palautus.

Älkääkä vain sanoko ettei tämä kaikki olisi totta. Kyllä se on.

Kulttuureissa on universaaleja piirteitä. Meille suomalaisille on hyvänä peilinä muualta muuttaneet. Voimme miettiä omaa käytöstämme, omia tapojamme ja ehkä opimme näkemään ilmiöidemme taakse: mitä siellä luolan ulkopuolella onkaan, kun sisään heijastuu vain lyhyt varjo Platonin luolavertausta lainatakseni.