Viime päivinä on uutisoitu eduskunnassa ilmitulleesta seksuaalisesta häirinnästä.

Niin kuin arvata saattaa, miehet häiritsee ja naisia häiritään.

Genoveevapa jos olis mies, ja töissä eduskunnassa, tekisi oitis ilmoituksen seksuaalisesta häirinnästä. Nimittäin panin merkille viimeksi siellä vieraillessani, että kovinpa olivat heppoisesti ja avoimin rintamuksin puettuja monetkin nuoret naisihmiset. Ei ihme, että uroon silmä perään vilkahtaa ja joku sananenkin suusta lipsahtaa. Mitähän jarrua ne joutuu kahviossa pulliin lisäämään......sitä samaa varmaan mitä suomimiehille kerrotaan armeijassa syötettävän, ettei liian lujaa pala neitosten perään mieli.

Meinaan vaan, että monenkin työpajan seinältä ovat nakukuvat kadonneet, sen sijaan monenkin naisen rintsikoita ja tissivälejä joutuu pakostakin katselemaan, samoin vilahtavaa pikkuhousua, kun ei kangas ole alemmaksi riittänyt.

Mikä sitten on häirintää ja mikä ei. Joskus visuaalinen, joskus ei. Joskus kähmintä, joskus ei. Joskus huulen heitto, joskus ei. Itse olen oppinut selkeästi sanomaan, että lopeta, tai ei. Painokkaasti ja asiallisesti, ja yleensä loppuu siihen paikkaan. Toisaalta itse heitän sellaista hurttia huumoria, että välillä mietin, moniko mies on pahoittanut mielensä muttei uskalla sitä sanoa.

Jk myöhemmin: ehkä hiukan provosoivasti kirjoitettu. Kuitenkin joskus hämmästyttää ihmetyttää nykyajan yhteiskunta, toisaalta hurja tiukkuus ja toisaalta yhä vapaampi ja helpommin saatavilla oleva pornografia. Joskus porno tuntuu reilummalta: sen katselun voi valita....