Lainaan taas Wikipediaa hiukkasen. Vuosia siten luin ko kirjan, ja järkytyin itse asiassa aika lailla. Tajusin, että ihmiskunnalla on aika vähän toivoa. Tyhmyys voittaa, barbaria ja täydellinen typeryys. Jos ei jotain ymmärretä, se mystifioidaan, siirretään joksikin toiseksi, toiseen maailmaan, toiseen ulottuvuuteen, ei yritetäkään ymmärtää. Jostain syystä teoksen tematiikka pulpahti mieleeni lukiessani Jokelan koulun tapahtumista.

Kärpästen herra

Kärpästen herra on Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan William Goldingin romaani vuodelta 1954. Se kertoo englantilaisista koulupojista, jotka muuttuvat vähitellen villi-ihmisiksi asuessaan keskenään autiolla saarella lentokoneonnettomuuden jälkeen.

Romaani on vertauskuvallinen, ja sitä käytetään jopa johtamispsykologian opetuksessa. Ilmestyessään Goldingin esikoisteos ei ollut mikään jymymenestys: ensipainos Yhdysvalloissa oli vain 3 000 kappaletta. Nykyisin se kuuluu kirjallisuuden opintoihin useissa yliopistoissa ja kouluissa. Kirjan nimi viittaa Belsebubiin, Saatanan toiseen nimeen, jonka hepreankielinen muoto kääntyy sanoiksi Kärpästen herra.

Teoksesta on tehty kaksi elokuvaa. Ensimmäinen on Peter Brookin ohjaama mustavalkoelokuva vuodelta 1963, ja se noudattaa hyvin tarkasti romaanin juonta. Vuonna 1990 julkaistu elokuva sen sijaan eroaa alkuperäisen romaanin juonesta melko paljon.