Viilenevässä ilmassa
      soi
           epävireinen piano

    kuin kadotettu nuoruus

särähtää

    soi kauan
                     vaimentuen




Sarjassa genoveevan kokeilevaa runoutta.


Sinisessä illassa
soi sävel ja irrottaa kielet
kanteleesta
vanha balalaikka seinällä
kielettömänä
kuin naakat kellotornissa

kuuntelen joskus
kun e-kieli vingahtaa
epätoivoisesti
perintösoittimessa

sitä toivottomuutta
kannan itsessäni
kunnes karistan pois.


Ja sitten syntyi tämä.