Mustalaiskulttuurista

Mustalaiskulttuurista kiinnostuneet voivat hankkia tietoa kirjallisuudesta; kulttuurin ulkopuolisten kirjoituksista ja romanikirjailijoiden teoksista.

Emeritusprofessori Martti Grönfors teki aikoinaan (1977) väitöskirjan mustalaisten verikostoinstituutiosta ja siihen liittyvästä välttämiskäyttäytymisestä. Väitöskirjan julkaisu nosti suuren kohun Suomessa, ja Grönfors sai jopa tappouhkauksia. Väitöskirja tehtiin osallistuvalla menetelmällä. eli Grönfors eli mustalaisten kanssa aineistoa keräten. Kohun alettua väitöskirjasta tehtiin Suomenkielinen versio, muistaakseni lyhennelmä.  Kesti monta vuotta ennen kuin  herännyt kohu laantui. Verikostoinstituutiosta ei tuohon aikaan puhuttu, eikä pitäisi puhua nytkään, ellei samalla mainita yhtä suurta käyttäytymisen sääntelijää, eli välttämiskäyttäytymistä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Martti Grönfors teki väitöskirjan aineistoon ja aineistonhankintaan perustuvan teoksen Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät (Juva.Wsoy.1982), jota ainakin vielä 90- luvulla käytettiin yliopistoissa laadullisten tutkimusmenetelmien oppikirjana.

Itselleni moni tuntemani asia avautui uudella tavalla, kun luin Grönforsin teoksen kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien opinnoissa. Konkreettisesti olin toki joutunut kuulemaan ja näkemään romanien elämää todellisuutta omine historioineen ystävieni kautta.

Grönforsin teoksesta selviää mm. miksi romanit eivät aikoinaan avioituneet, riitti että ”vesisade vihki”, miksi pukeudutaan säädyllisesti ja miten vanhempien kunnioitus ilmenee arkisessa elämässä.

Suomessa on useita romanikirjailijoita, joista tuottoisin lienee Veijo Baltzar. Hänen  tuotannostaan Verikihlat (1969) ja Mari (1970) ovat mielestäni teoksia, jotka avaavat mustalaiskulttuuria ulkopuoliselle lukijalle. Olen lukenut kaikki Baltzarin teokset, mutta uusin, Phuro, jäi kesken. Kalle

 Hagert. Legena jo eläessään, jonka hänen vanhimman poikansa Allanin ensimmäinen vaimo, Tuula Saarto, kirjoitti, avaa myös hyvin näkymiä romanikulttuuriin.

Mustalaiset Suomessa

Suomessa mustalaisten syrjintä kiellettiin lailla 1883. Sitä ennen oli ollut voimassa jopa erityinen romanimiesten hirttolaki. Vuonna 1919 romanit saivat suomen kansalaisuuden. Pitkälle 1900- luvulle romaneja yritettiin sulauttaa suomalaiseen kulttuuriin, siinä onnistumatta. Ehkä sulauttamistoimet saivatkin romanit pitämään entistä enemmän omista tavoista kiinni.  

Mustalaiset osallistuivat toiseen maailmansotaan siinä missä muutkin suomalaiset. Varmuudella tiedetään, että yli 50 romanimiestä kaatui sodassa, satoja kaiken kaikkiaan osallistui. Sodassa kaatuneille romaneille on pystytetty muistomerkki.

Romanien syrjintä on jatkunut lainsäädännöstä huolimatta. Surullisimpia tapahtumia on Lieksan Pankakosken vuoden 1956 tapahtumat. Valkolaiset purkivat romanien asuttaman talon yöllä, ja ajoivat talon asukkaat, niin lapset kuin vanhuksetkin, ulos. Asukkaita piestiin kettingein, ja mm. yhtä paikalla ollutta romanipoikaa pistettiin jollain kepillä tms, olkavarresta läpi. Alun alkaen luin tapahtumista muistaakseni Baltzarin teoksesta, myöhemmin olen keskustellut tämän silloin 14 v olleen häädetyn asukin kanssa, ja äitini muistaa tarinan: muutimme Pankakoskelle joskus 50- luvun lopulla, ja paikkakunnan väestö vielä silloin muisteli purkuyötä. En tunne taustoja tarkemmin, mutta varmaa on, että tuolloin paikalla olleet lapset saivat elinikäiset traumat tapahtuneesta.