Lapseni, 16 v. istutti minut tietokoneen ääreen tänään lukemaan artikkelia, jossa kyseenalaistetaan koulutus nykyisessä muodossaan tarpeettomana ja jopa vahingollisena.

Hain aiheesta lisää ajatuksia googlettamalla, ja löysinkin yliopistojen sivujen kautta artikkeleita ja tutkimuksia, joissa otetaan kantaa opetukseen, oppimiseen, kouluun, koulutukseen, kasvatukseen.

Mielenkiintoisia kysymyksiä ovat mm.:
  • onko koulu pakkovaltaa, ja koulun tehtävä on pääasiassa sopeuttava?
  • ovatko opettajat valikoituneet niin, että ovat sopeuttavia sen sijaan, että opettaisivat tai välittäisivät aitoja elämisen ja oppimisen taitoja ja kriittistä ajattelua, mitä epäilemättä yteiskunta tarvitsee. Vai pitäisikö sanoa: yksilö tarvitsee
  • olisiko viisaampaa romutta koko koulujärjestelmä, ja ohjata lapsia oppimisen iloisella tiellä kodeista käsin: tarvitaanko koulua lainkaan?
  • mitä koulu opettaa sellaista, mitä ei voisi muuten oppia?

Omat lapseni ovat kritisoineet usein koulua siitä, että siellä ei opi juuri mitään; että valtosan oppimistaan asioista he ovat omaksuneet netistä, kotoa äidiltä tai isältä, sanomalehdistä, kirjoista.

Nuorempi poikani sanoi joskus, että hän oppisi aivan saman päiväkodissa minkä koulussa: pienessä hetkessä on opittu se sisältö, mitä koulussa tankataan.

No, oppivathan ihmiset äidinkielenkin ilman systemaattista opetusta, ikäänkuin itsekseen. Samalla metodilla nuorempi poikani on oppinut englannin kielen: kotona sitä ei edes puhuta.

Artikkeli, mistä mainitsin (lapseni suosittelema) on linkin takana.