Ainakin sen verran, että kellahti lumihangessa.
Nimittäin oltiin koira-ajelulla, Huskyt veti lujaa ja reki heilui sinne ja tänne, ja pylläytti pari kertaa jalaksilla seisovan tomeran tunturin vieraan, etelän ihmisen, lumihankeen. No, lunta ei täällä etelässä olekaan juuri näkynyt, tulipa sekin tutuksi.
17 kilometriä reen perässä, onneksi on tullut judosalilla harjoiteltua semmoista seiso-kuin-kakat-housuissa- asentoa. Siinä ei käsivarret väsy ja helppo ottaa töyssyt vastaan. Hmm..... saisiko tästä tarinasta aikaan mikrokosmos- runon. Miettiä pitää vielä sitä. Ei Huskun silmät ihan tommoset oo, mutta jännä otus.
Kommentit