.......eilen illalla, juuri kun olin nukahtanut, kuului alakerrasta panssarivaunujen
töminää ja räiskis. Oveni aukesi, ja vanhempi poikani aloitti tavanomaisen
aarnansa :tee tolle hullulle jotain, ei anna mun kattoo telkkarii ja itse
istuu siellä pelaamassa jasitrataaloputtomiin."
Nuorempi oli pelaamassa jääkiekkoa jollain pelivempaimella telkkarin ääressä,
vanhempi koki että hänen telkkarinkatselutoiveensa oli tärkemämpi, ja pläts,
riita oli valmis.
Aikani kolmisin huudettuamme toisillemme, sammutin hetkeksi sähköt
huushollista, aavistus hiljaisuutta hetkeksi, sitten otin digiboxin ja telkkarin
lipiuhan irti ja sanoin, että eipä nyt telkkaria vähään aikaan katsella.
Piuha makaa sänkyni vieressä kerälle kiertyneenä vieläkin.
Nyt rakkaat blogilaiset. Antakaa viisaita neuvoja, Laitanko vuorolistat olkkariin,
mistä varataan telkkaain katseluun tai pelaamiseen AJOISSA aika, heitänkö
telkkarin mäkeen, hankin toisen siihen viereen (ei taida olla rahaa) vai
jatketaanko tappelemista. Genoveevan hermot meni ja oma äly ei nyt toimi.
Kasvatusneuvoista kiitollisena ja työhön lähtöä suunnitellen; mukavaa päivää kaikille.
Kuva lainattu muksuopista. Ks lähteet aiemmasta kirjoituksestani.
Ja kiitos Ben Furmanille.
Kommentit