Onpa ollu kurjaa kun netti on ollut poikki jonkun päivän. Niin siitä vaan tulee osa elämää, vaikka joskus 90- luvun alussa päätin ettei ikinä. Ikinä päättyi jo!

Hankin kylläkin jo joskus aikojen alussa modeemin, jolla olin jonkun verkon kautta pankkiin yhteydessä, kätsyä kun asuin maalla eikä pienten kanssa ollut aina helppoa lähteä laskun maksuun.

Suivaannuin nettiin ja koneisiin, kun exä oli kaiken aika akoneen ääressä, ja huushollli jäi mun kontolle ja mä en kenenkään. Voi voi. Mutta jossain vaiheessa oli pakko töissä opetella, kun ei kukaan muukaan opetellu, siitä sit se lähti. Iloisen käyttäjän taival.