Onko muilla yh- äideillä tai isillä samanlainen fiilis?

Aikoinaan kun elin ekaa (ja toistaiseksi ainoaa) avioliittoani, tai kun asuttiin lasteni isän kanssa, siivosin / putsasin / paistoin / leivoin ja valmistelin joulua jotenkin odottaen ja ilolla. Kääntöpuolena tosin ahdistus liittyi aina läheisesti jouluun.

Syynä lienee lapsuuden tylsät joulut, kun sisarusten kanssa näyttelimme iloista ja yllättynyttä typeriä lahjoja saatuamme. Kerrankin pikkuveli itki surullisena jouluaaton jälkeen, kun ei saanut yhtään kivaa lahjaa. Äidin mielestä "ei tuollaiselle hullulle voi osaa mitään". Yäks. Olis ostanu karkkipussin ja lakua, sekin olis ollut jotain. Tai purukumia, lapsi kun keräili kumminkin kuvia paketeista (jos joku muistaa auton kuvat filmitähtien kuvat jne purkkapaketeissa).

Mutta ei mun tästä pitänyt puhua. Mietin vaan sitä, että mikä voi tehdä olon sellaiseksi, että kumppanin kanssa asustellessa saa aikaan kaikenlaista mutta lasten kanssa yh- äidin elämää viettäessä moni asia on kotona rempallaan. Onko kokemusta? Ymmärrystä? Vai olenko jotenkin omituinen. Onko kukaan muu tällainen?