Vihdoin ja viimein ollaan saamassa uusittu yt- laki, mikä ainakin joiltain osin paikkaa nykyisen lain puutteita. Ollaan kenties pääsemässä erään uusitun lain myötä käsityksestä, että yt- laki on vain irtisanomislaki, ei muuta.

Sen perimmäinen tarkoitushan ei ole avittaa työantajia pääsemään liioista työntekijöistä, vaan tarkoitus on ollut antaa työntekijöille mahdollisuus olla mukana kehittämässä yhteistä työyhteisöä ja taata tiedonsaanti työntekijöistä koskevissa asioissa. Aikoinaan käytiinkin keskustelua siitä, tuleeko lakiin laittaa lainkaan irtisanomisasiat, vai pitäisikö ne olla työsopimuslain osana. Tätä samaa keskustelua käytiin taas, mutta yt- lakiin ko asiat ovat yhä jäämässä.

Nyt yrittäjät Eero Lehdon johdolla ovat ponneekkasti taistelemassa lakia vastaan. Eipä sillä, Lehdon putiikeissa valtaosassa yt-lakia on noudatettava jo nykyisellään, kyseessähän on valtaosin vähintään 30 työntekijän yritykset.

Sitä en ymmärrä, miten byrokratia lisääntyy, jos / kun laki ulotetaan 20 - 29 työntekijän yrityksiin. Suomessa on edelleen jos ei maailman niin Euroopan helpointa silti irtisanoa työntekijöitä tuotannollis- taloudellisilla ja yrityksen organisaation uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä.

Lain ulottaminen aiempaa pieniin yrityksiin ei maksa pätkääkään enempää, en ymmärrä mistä hiivatista laskelmatkin on keksitty, että näin olisi. Suunnitelmallisuutta, henkilöstön huomioonottamista, avoimempaa asioiden kulkua - ei maksa mitään, vaan päinvastoin: jos tällaisilla asioilla työntekijät ovat tyytyväisempiä ja pääsevät jopa vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin, on varmasti työantaja plussalla.

Voi tietysti nihilistisesti kysäistä, että tälläkös ostettaisiin myös työntekijöiden sielu ruumiin lisäksi, kun pääsevät mukaan päätöksentekoon. Näinkin voi käydä, mutta kun kumminkin töissä ios osa valveillaoloajasta vietetään - kellä työtä siten on - niin miksemme voisi viettää sitä nykyistä mielekkäämmin.

Toki asenteiden on muututtava yrityksissä, joissa kuvitellaan ainoiden aivojen sijaitsevan johtajan tai omistajan korvien välissä. Vallan tai arvovallan menetystä ehkä pelätään, ja sitä, että uusien asioiden opettelu vie liikaa aikaa. Mutta jos ajankäytön vastapainona saavutetaan parempia tuloksia, niin satsaus kannattaa.