Vilahtaa kuusikossa otus harmaa
joku eläin, vain se on varmaa.
Koira, kissa, susi vai naapurin mies
mistä sen maatiaisihminen ties?
Häntä sujona, lähes viistäin maata
ei sillai ihmiseläin juosta saata.
Silmät kiilsi kun näki kirkasta valoo
jos ois naapuri, kuuluisi "haloo"
ei niin suuri ees uroskissa
näin mietin syvissä aatoksissa.
Sen pakko oli olla susi, suuri,
korvatkin suipot, no niinpäs juuri
mut karkuun juoksi, kovaa laukkas
kintaani mukaan mennessään haukkas,
koira se kumminkin olla taisi
ja lapasen takaisin tuoda saisi.