Nälkäiset ruumiit
takertuneina toisiinsa
läähättävät katulampun valossa
anopinkielen hymyillessä
vanhenevan vartalon halulle.
Jaa, mikä tässä on odotusta, se varmaankin, kun toivo ei koskaan kuole. On vaikea lakata odottamasta, kai se on osa ihmisenä olemista. Unelmointi. Odotus.
Tämä on mukana runotorstain odotuksessa.
Kommentit