kuoppa tuo rinteeseen kaivettu sauna lumihangessa talvisin lauantaina itsensä pesi puhtaaksi ukko
hirren kolossa tuprutti päre savua tupaan toi palava näre höyhentä tyynyyn ja oljista patja
lampaasta villaa, kenties talja nurkassa käymässä vaarin kalja kesäpurtena itse veistetty lotja
kun nuorille näistä joskus puhun tuumivat liikkeelle laskit huhun totta ei jutut nuo taida olla
sanon vaan että miettikää hiukan muistakaa konstit ajan niin tiukan kestää laman paremmin polla.
Tällaista ahaa - juttua. Joskus olen kysellyt isovanhempien elämästä ennen sotia ja sota- aikaan. Maalla elettiin vielä lapsuudessani ilman sähköä, rukkia osasi akat käyttää ja kutoa kangasta, pyykit huuhdottiin avannossa ja savottakämpät elivät omaa elämäänsä. Kun viime kesänä vietimme hääjuhliamme vanhassa savottakämpässä, kyseli nuoriso, että mitä tarkoittaa savotta. Eivät kaiketi ole tutustuneet suomalaisiin kirjallisuuden klassikoihin.
Ehkä on vielä toivoa, kenties bisness- kapitalismin valta vielä murtuu, ja jotain muutetaan. Ilahduin viestistä, minkä sain ao ryhmään kuuluvilta ihmisiltä. Ks linkin takaa.
http://vapausvalitatoisin.wordpress.com/
Valikoitu lainaus em sivuston teksistä:
Vaikka pohjoismainen hyvinvointivaltio nauttii kansalaisten korkeaa arvostusta, sen uudistamisen varjolla Suomi halutaan muuttaa kilpailuvaltioksi, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Yhteiskuntaa ei tule rakentaa markkinafundamentalismin hengessä. Suomea tulee mielestämme kehittää pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Meidän mielestämme aika on kypsä muutokselle. Tuloeroja kasvattavalle ja yhteisöllisyyttä tuhoavalle uusliberalismille on vaihtoehtoja. Nykyiset maailmanlaajuiset kriisit osoittavat, että nämä vaihtoehdot ovat paitsi uskottavia, myös välttämättömiä. Kyse on poliittisesta tahdosta.
Mahtaakohan kukaan enää opettaa jälkikasvuaan ripustamaan pyykkiä narulle pyykkipoikia käyttäen?
Jokunen vuosi sitten naapurin nuori mies ripusti pyykit narulle ilman pyykkipoikia, ja niinpä tuulen yltyessä osa pyykeistä lähti lentoon. Kiinnitin pyykit omilla pyykkipojillani, ja laitoin naurulla lapun, mistä saa ostettua omat ja kuka on lainaaja. Pyysin ystävällisesti palauttamaan pyykkipojat meilla, ja sainkin ne takaisin naapurin pyykkien kuivuttua.
Huomasin eilen, kun oma poikani kävi ripsutelemassa pyykkiä, että tapa ei muistuta lainkaan sitä, minkä oma mummoni minulle aikoinaan opetti. Tyynyliinat rämsäytetään suoriksi, lakanat suoristetaan, kauniisti kulmista kiinni, mahdollisuuksian mukaan saumojen kohtala kaikki vaatteet, helmasta kauluspaidat, t- paidat olkapäistä, farkut auki niin että tuuli pääsee kuivaamaan ja sitä rataa.
Taidan minäkin elää sen harhan vallassa, että nuoret oppivat itsestään kaiken. Jotain on sentään opetetttavaa vanhemmilla, jos ei muuta niin pyykkipoikien oikeaoppinen käyttö. Tai onko sekään. Jospa kokemus aikaa myöten opettaa, millä tekniikalla saadaan nopeiten kuivaa, mahdollisimman sileää pyykkiä.
Jos linnanneito olisin kai synnytykseen kuolisin mies se aina poissa ois taistelussa kuolla vois
Pienen torpan eukkona vois talon herra kajota viedä tytön piikuuden merkiks oman herruuden
Ois suuri lauma lapsia ne vuorotellen ulkoilla voi torpan ainoil kengillä niil yksin voi vain kävellä
Polveen saatuis haava niin ei turvautuis tää laastariin sammaltupon painaisi hameenliepeen lainaisi
On moni seikka paremmin mut uudenlaisen helvetin tuo aika tämä moderni mi rahavallan muodosti
ei ihmispolo tärkein oo saa vain niukkaa ansioo kas rahanmahti roihuaa ja aina lisää valtaa saa.
Näissä mietteissä tänään. Olen mietiskellyt talouden ja ihmisen suhdetta; pörssiyhtiöiden ahneutta ja olemisen oikeutusta; ihmisten heittämistä syrjään ja osinkojen jakoa harvoille: mitä varten maailma oikein on olemassa. Ikään kuin valtaisa laboratorio, rottakoe, jossa inhimillisyys jää härskiyden jalkoihin. Kaikissa yhteisöissä kaikkina aikoina humanismi on joutunut väistymään typeryyden ja ahneuden tieltä. Jos joku ei ole lukenut William Goldingin Kärpästen herraa: tee se nyt.
Ärsyynnyin tämän päivän Hesarin muuten niin asiallisen kirjoituksen ”Väärässä ruumiissa” sisältämistä omituisista väitteistä.
Ei ole minkäänlaista tieteellistä evidenssiä, siis näyttöä, todisteita, että ”tytöt tykkäävät nukeista ja pojat mekaanisista vempeleistä”, tai että jotain pitäisi olla toisin jotta ”tyttö tuntisi itsensä kotoisammaksi leikkiauton tai barbien seurassa”.
Kukin meistä on kulttuurisen ympäristömme tuote. Kaukana on aika, jolloin naisten ja miesten eriytyneellä työnjaolla tai elinpiirillä oli biologiaan pohjautuvat syynsä. Naiset eivät ole raskaana tai imetä yhtä soittoa puolta elämästään, ja ole sen vuoksi estyneitä osallistumaan joihinkin toimintoihin.
Olen itsekin ollut ammatissa, jossa raskauden aikana, alkuaikaa lukuun ottamatta, olisi ollut vaikea olla, suunnilleen raskauden puolivälistä saakka mahdoton, johtuen tiellä olevasta vatsasta. Ja myös siksi, ettei olisi ollut vessoja lähettyvillä, tarve lirautella nimittäin tihentyy, ainakin minulla, vauvaa odotellessa.
Jotkut vetoavat siihen, että vaikka oma äiti vaihtoi lamppuja kotona ja teki miesten työt, jälkeläiset ovat perinteisempiä rooleissaan. No, oma perhe ei ole koko yhteiskunta ja lasta ympäröivä yhteisö muine vaikuttimineen. Saattaa olla, että lapsi myös havaitsee asioiden poikkeuksellisuuden, ja sitä kautta ”oikean” toimintamallin.
En ole tähän ikään mennessä tavannut yhtään ainutta naista tai miestä, joka suhtautuisi sukupuolineutraalisti jälkeläiseensä.
En ota kantaa, mikä on oikein tai väärin, tai miten lasta pitäisi kasvattaa. Mutta tosiasiat pitää myöntää eikä vedota vailla todellisuuspohjaa oleviin argumentteihin. Nykyjournalismin tai –listien paha tapa, joka tosin muokkaa todellisuutta ja uusintaa vallitsevia kulttuurisia käsityksiä, olivat ne kuinka peestä tahansa.
Hesarissa oli sunnuntaisivuilla harvinaisen hyvä kirjoitus, tosin Ritva Liisa Snelmmannin kynästä niitä tulee silloin tällöin muutenkin.
Jutussa oli tällainen viesti: "Kulkutaudeista tuli kohu-uutisia Rikkailla on varaa pelätä uusia viruksia, vaikka vanhat taudit tappavat miljoonia köyhiä."
Uutisvirtaa seuratessa meinaa unohtua, että todellisuudessa ihmisiä kuolee joka minuutti suomalaisittain tavallisiin tauteihin, puhtaan veden puutteeseen, sotiin, väkivaltaan, nälkään.
Miksi toisten elämä on tärkeämpi kuin toisten? Miksi satsaamme miljoonia ja miljoonia pitääksemme kenties muutaman ihmisen hengissä, kun tuhansia tai kymmeniä, kenties satoja tuhansia ihmisiä?
Kun aikoinaan odotin vahinta poikaani, jouduin käymään raksuaden loppuaikana joka toinen päivä sairaalassa kokeissa. Riski, että vauva olisi voinut olla vaarassa kuolla synnytykseen, oli korkeintaan 1/10 000. Silti sadat naiset Suomessa ovat seurannassa jopa kuukausia raskausaikana. Toki maailman upein juttu, että poika syntyi terveenä, mutta jos maailman mittakaavassa ajattelee, niin samalla vaivalla, rahalla, osaamisella, resursseilla olisi säästetty satoja pikkuvauvan kuolemia. Ja kenties silti olisin saanut terveen lapsen.
Vaikuttaa siltä, että media säätää, mihin tutkimus ja varat suunnataan. On naurettavaa kokoontua ministeritason hätäkokouksiin, kun katselemme samaan aikaan vaieten nälkää näkevien hidasta kuolemaa.
Myrtsi ilme mummelin ukki pukee naamarin murkku kiukkuu kiroaa raiviksen tuo nuorin saa
on naamarinsa takana ukki aivan leppoisa mut jos tunnet paremmin huomaat vihahelvetin
ei jaksais tätä elämää eikä tylsää emäntää joka häärää hymyää mut ukoltansa lymyää
haluis ukki takaisin nuoruutensa himoihin olis nuori urosmies saaliinansa, kuka ties
nainen nuori ihana joka miehen unelma mummoks joka muutu ei nuoruutensa katoo ei
ukki aina unelmoi turhaan tuhlaa, vaikeroi ei aika voida pysäyttää siis: elä nykyelämää.
Tarina miehestä. Tulkitkoon kukin tavallaan. Saattaa olla että tarinan miehellä on esikuva, saattaa olla että ei. Savolaiseen tapaan: ymmärrys on lukijan vastuulla.
Runoutta, kommentteja yhteiskunnasta, feminismistä, politiikasta,lapsista. miehistä, naisista.Uusperheellinen, kahden pojan äiti.Ikuinen opiskelija ja yhteiskunnallinen aktivisti.
Olkoot siunattuja ne jotka eivät usko elämäänsä kenellekään.
-Fernando Pessoa
Kulje sateenkaarta pitkin; kulje sävelten siivin, ja kaikki ympärilläsi on kaunista. Pimeästä sumusta pääsee aina pois sateenkaarta pitkin.
~Navajo-intiaanien laulu~ (Kuutamon-Kumotus)
Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään itsessäsi liiottele, äläkä sulje pois. Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet. Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta.
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta älä yritä heistä tehdä itsesi kaltaista, sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.
