tutkimuksessa haastatteluihin perustuvia työelämäkertoja ja kirjoitettuja tapauskertomuksia. Tutkimukseni aineistonhankinta oli avointa, toiminnallista ja vuorovaikutuksellista. Siltä pohjalta tutkimuksesta kehkeytyi kvalitatiivinen tutkimus, jossa tuotettiin tulkintoja pitkälti aineistojen hankintaan, lukemiseen ja tutkimushenkilöiden kanssa käytyihin keskusteluihin perustuvasti.
Tutkimuksesta kehittyi osallistuva toimintatutkimus, jonka tuotos on ollut tutkimusraportti ja jonka myötä mahdollisesti on avautunut uusia toiminnan malleja.
Tutkimuksessa henkisen väkivallan ilmiöiden selittämisen teoreettisen tarkoituksen muodostaa keskustelu kiusaajan luonteesta alistamiseen pyrkivänä käyttäytymisenä, henkisen väkivallan yhteisöistä, verkostoista ja prosesseista ja kiusaamisesta syrjimisilmiönä sekä riippuvuuskulttuureista nyky-yhteiskunnassa. Tulkinnat ovat nousseet aineistoihin kohdistuvista selittämisen tarpeista. Tutkimuksessa oltiin osittain kasvatussosiologisen selittämisen alueella, sillä tutkimus tuotti havaintoja, jotka edellyttivät tällaista tulkintaa.
Aikuisopiskelijat kiusaamisen kohteena
Työssään kiusattujen elämäntapaan näyttivät kuuluvan opiskelu ja muut korkeakulttuuriset harrastukset. Kun kiusattujen elämäntyylit arvioitiin kyselylomakkeella, niiden havaittiin olevan painottuneesti korkeakulttuurisia. He elivät elämäkerrallista traditiota, jota kutsutaan itsensä kehittämiseksi. Tämä on ymmärrettävä omana tutkimustuloksena, mutta eräästä myöhemmästä tutkimuksesta on löytynyt vahvistusta tälle havainnolle, että työelämän aikuisopiskelijat kohtaavat työelämässä tavanomaista useammin kiusaamista.
Tutkimushenkilöni näyttivät osuneen sellaisiin kulttuurisiin ristiriitoihin, joissa sisällön muodostavat heidän omat elämäntapa-aineksensa (itsensä kehittäminen elämäkerrallisena traditiona) ja yhteisöjen sovinnaisuuden toisenlaiset säännöt. Yhteisöllisiä prosesseja käsitteellistän yhteisöllisen yhdenmukaisuuden käsitteellä, jossa keskustelu autoritaarisuudesta ja nyky-yhteiskunnan riippuvuuskulttuureista muodostaa pääsisällön. Tällaisessa teoreettisessa ja laadullisessa tarkoituksessa kuvaan, miten yhteisöissä tehdään periaatteessa yhteisöissä toimimisen sääntöjä. Keskeistä periaatteissa näyttäisi olevan kiistojen arvovaltaistaminen. Tutkimus sisältää arvovaltakiistoja mallittavan kuvauksen, joka samalla on aineistoni kuvaamaa henkistä väkivaltaa käsitteellistävä malli.
Konfliktit ratkaistavat
Lyhyesti voi todeta, että konflikteista ei pitäisi tehdä arvovaltakysymyksiä vaan että ne pitäisi ratkaista.
Mutta mikäli vallan rakenteet työyhteisössä ovat muodostuneet alistaviksi, työoloihin ei kiinnitetä huomiota.
Tällöin epävirallinen yhteisö ja hierarkkisuus helposti korostuvat. Se ilmenee muun muassa juoruajien ja syntipukkien tarpeena. Työn menettämisen pelko aikaansaa kielteistä käyttäytymistä, toisaalta makeilua ja mielistelyä, toisaalta henkistä väkivaltaa, huhuja ja panettelua.
Kiusaamisesta käytetään useissa eurooppalaisissa kielissä termiä mobbing. Sana on lainattu englanninkielisestä verbistä to mob. Se tarkoittaa jonkun kimppuun hyökkäämistä, roistomaista menettelyä jotakin kohtaan jne. Mobbauksessa on kyse tapahtumista koostuvasta prosessista, joka on kuvallisesti verrattavissa helminauhaan. Jos yksi helmi onkin merkityksetön, merkitys kasvaa muiden helmien lukumäärän myötä. Helminauha sitoo helmet yhteen.
Mobbauksellekin on tunnusomaista monien yksittäisten mobbaustoimien liittyminen yhteen, toimien, joita ei erikseen tai sellaisinaan voida ehkä pitää kiusaamisena. Jos kiusaamistoimien väliltä puuttuu prosessinomaisuus, ei voida ehkä puhua mobbaamisesta. Mobbaamisen vaikutus kehkeytyy yhteen liittyvässä prosessissa, ei yksittäisissä teoissa tai epäteoissa.
Mobbaamiseen tullaan kuitenkin vain silloin, jos yksittäinen mobbaaja tai useat mobbaajat harjoittavat destruktiivisia, ei-rakentavia toimia kolmatta osapuolta, mobbauksen uhria kohtaan. Tällaiset toimet, joihin sisältyvät myös tavoitellut laiminlyönnit, kuvaavat mobbaamisen "rakennuskiviä". Mobbaustoimille on yhteistä, että niiden ei ole tarkoitus vaikuttaa kohteeseen myönteisesti tai rakentavasti vaan nimenomaan vahingoittavasti.
Kiusaamiskonflikti käsittelemättömänä huonontaa kiusaamisen uhrin sosiaalista, psyykkistä, terveydellistä ja ammatillista tilannetta.
Kiusaaminen voidaan jakaa viiteen toisiaan seuraavaan vaiheeseen:
1) Konflikti organisaatiossa, joka johtaa
2) kiusaamiseen. Tätä seuraa kriisin
3) eskaloituminen, kun tapahtumat johtavat oikeudenloukkauksiin ja ääriin toimiin tai ylilyönteihin henkilöstöhallinnon taholta. Sitten
4) lääkärit, terapeutit ja muut ulkopuoliset arvioivat tilanteen väärin, minkä seurauksena kiusaamisen uhrit jäävät vaille ymmärtämystä ja tuntevat itsensä eristetyiksi.
5) Siirrot, sairauslomat, eläkkeelle siirtymiset ja/tai irtisanomiset seuraavat.
Työssä kiusaaminen ei ole hyväksyttävää vaan kaikkien työpaikalla on tunnettava vastuunsa työssä kiusaamisen estämisestä, kiusatun tai kiusattujen itsensä, esimiehen tai esimiesten ja muiden työyhteisössä toimivien.
Ritva Lindroos
Kirjoittaja on porvoolainen kasvatustieteiden tohtori, joka on julkaissut vuonna 1996 henkistä väkivaltaa käsittelevän tutkimuksen Kiusaamisen kurjuus yhteisöissä ja työyhteisöissä. Työministeriö. Työpoliittinen tutkimus 164.
Ja tässä linkkin yhdelle sos. ja terveysministeriön Veto- ohjelmaan kuuluvalle keskustelusivulle.
Kommentit