On taas tiedotusvälineillä ollut tärkeää tehtävää, kun yhtä maailman vanhimmista asioista on puitu laidasta laidaan ja tehty jos jonkinlaista mutu- tutkimusta (musta tuntuu). Nimittäin pihtaavat miehet ja seksitön elämä tai vähäseksinen, mikä lie.

Onkohan ensinnäkin tiedotusvälineillä hakusessa niiden tehtävä ja toiseksikin, onkohan seksistä tehty itseään suurempi asia. Kautta aikojen ihmiset ovat halunneet ja ollet haluamatta, samalla tavalla kuin ovat syöneet ja välillä olleet vähemmällä sapuskalla, välillä viikko kaurapuuroa kun ei muuta vatsakatarrinen masu kestä, välillä grilimakkaraa tai sisäfilettä. 

Asiasta kirjoitetaan, ikään kuin olisi olemassa jokin normiseksitiheys, niin kuin lautasmallista. Yhdynnässä pitää olla suositusten mukainen määrä viikossa ja orgasmeja vähimmäismäärä, haluta pitää nin hemmetisti tai kipittää seksologille apua hakemaan. Niin kuin kukaan aina haluaisi, tai etteikö halu syttyisi kun puuhaan ryhtyy. Ihan kuin ruoka-aikojen kanssa: syödään vaikkei niin nälkäkään ole. Kyllä se silti sujuu.

Hupaisia ovat Genoveevan mielestä ohjeet "kilteille tytöille".  Että pitää pitää puolensa ja olla "suostumatta" seksiin jos ei aivan varmasti itseä haluta. Kautta aikain naiset ovat naineet miestensä kanssa, vaikkei niin hirveästi etukäteen himota. Saattaahan se touhu olla miellyttävää kun siihen vain tulee ryhtyneeksi. Ja alkaa se mieskin haluta, kun kömpii viereen ja tarttuu makumutteriin. 

Liialliset vaatimukset pois yhteiselämästä, toisen kunnioitusta ja sen hyväksymistä, että arjessa elämä on vaihtelevaa kuin vuoristorata. Huipulle ei voi nousta jos ei ole välillä laskeutunut alemmaksi.