Mietin illansuussa kauppareissulla, ettäpaljon voisi säästää, kun viitsisi.

Kun olin pikkumuksu:

• meillä käytettiin ostosten valkeaa käärepaperia piirustuspaperina. Ulkovessaan ei viety kaupasta ostettua vessapaperia, vaan sanomalehteä. Siitä sai oikein pehmeää pyyhepaperia, kun käsissään sitä vähän hieroskeli. Otteet ovat tallella vieläkin.
• kaikki vaatteet paikattiin, jopa moneen kertaan. Villavaatteetkin purettiin, ja purkulankaa käytettiin uusien vaatteiden tekoon.
• kenkiä hoidettiin hyvin. Saapasrasvaa kului mutta joka vuosi ei osteltu uusia talvikenkiä. Jos kengät menivät rikki, suutarille kipaistiin.
• kellot korjautettiin, Luultavasti nykyään ostetaan uusi.
• koskaan ei ruokaa heitetty menemään. Makaroonivellin uusiokäyttöbravuuri oli äidillä letut: lettutaikinan joukkoon tungettiin ylipäätään monta muutakin puuron ja vellin tähdettä. Hyvin meni alas, vielä nykyäänkin.Mummo nimittäin testasi lapsenlapsellaan ja tämän tyttöystävällä.
• kuivahtaneista ruisleipäpalasista tehtiin Paistettua leipää- nimistä ruokaa. Paistinpannulle rasvaa ja maitoa, leivät siihen paistumaan ja hyvää oli. Vaaleasta leivästä ja pullasta taas tehtiin Köyhiä ritareita: lautasella maitoa, paisettavat palat siihen ja sen jälkeen pannulle, missä rasvaa jo sulatettu.
• Karjalanpaistin liemi käytettiin joko Lihaliemimakaroonit-nimiseen ruokaan tai lihasoppaan.

Monia muitakin säästöniksejä oli. Siksi kai vähät rahat riittivätkin paremmin. Nyt samoilla tulotasoilla kipitettäisiin leipäjonoon ja sossuun. Siihen aikaan hyveenä pidettiin sitä, että itse elättää itsensä ja pärjää. Niin se maailma muuttuu.