Liikenteessä näkee uskomattoman itsekeskeistä liikkujaa. Onkohan kyse siitä, että vallitseva individualismin trendi ulottaa lonkeronsa peltikottereiden sisälle niin voimakkaana, koska sisällä peltien suojissa ollaan erillään muista, ei jouduta katsomaan edes kasvoihin saati silmiin muita.

Ajelin tuossa päivänä muutaman reilun 400 km matkan. itse maltillisesti dieseliä säästäen, vakionopedeunsäädin päällä, kaasujalkaa lepuuttaen.

Bongasin ohi ajaneita autoja 3 kpl poliisin pysäyttämänä illmeisesti sakkolappua odottaen. Yksi ohittaneista ajoi jotakuinkin reippaasti ohi, mutta jäi ajamaan aivan eteeni hitaampaa vauhtia kuin minä ajoin. No, myönnän, olin lapsellinen minäkin ja annoin kaarani lähestyä tasaista vauhtia eteen ponkaissutta ja suunnittelin ajavani noin metrin päähän n 80 km tuntivauhdissa. Pakettiauto tämä eteeni töksähtänyt, luotin laiskoihin jarruihin ja omiin abs:ssiin. No, paku kiihdytti ja muutaman kilometrin päässä nökötti sakkorysässä.

Yksi kaahasi (kuinka ollakkaan, mies) ohitse keltaisella ja risteysalueella, jäi siten eteeni parin kilometrin matkan ajaksi, koska edessä oli lisää ohitettavia. Huvitti. Sieluni silmin näin kuinka niska punoitti kun ei päässyt meikäläisestä sen kauemmaksi.

Nämä tyypit eivät ole lainkaan sieltä härskeimmästä päästä. Liikenteessä on jos jonkinlaista, joutuu pakostakin ihmettelemään miten ovat aikoinaan korttinsa saaneet.

Kotikaupunkini autoilijoita vaivaa etenkin kaista-ajon vaikeus ja ryhmittymissääntöjen puute tietovarannossa. Vilkkua kaikki eivät ole löytäneet autoistaan. Kun esimerkiksi kääntyvät vasemmalle yksisuuntaiselle kadulle, ponkaisevat suoraan oikealle kaistalle, vaikka vasemmalle pitäisi päätyä. Aikamoisia vaaratilanteita suoraan oikeaa kaistaa ajaville tulee, kun saattaahan joku luulla, että toiset ajavat oikein. Paikkakuntalaiset ovat varmaan tottuneet kaupungin ikiomaan liikennekulttuuriin.

Se liikenteestä. Itse asiassa autolla ajaminen on aivan liian suuren ekologisen selkärepun kasaamista hartioiden varaan. Aika myöten pitää siitä päästä pois. Ja rasittaa se kroppaakin. Kun 35 000 - 40 000 km vuodessa ajelee normaaalin palkkatyön lisäksi, on siinä liikaa urakkaa keski-ikäiselle kremppaantuvalle naisihmiselle.