Jo nuorena likkana havaitsin, että naiset ovat maamme työvoimareserviä. Kun tarvitaan osaavia käsiä ja työntekijöitä elinkeinoelämän tarpeisiin, korostetaan naisten oikeutta työtön, uraan, rahaan, ja lasten oikeutta sosiaaliseen kanssakäymiseen tarhoissa ja oikeutta virikkeelliseen ammattilaisten kasvatukseen.

Työttömyyden kasvaessa pidetään tärkeänä naisten kotona olemista ja korostetaan lapsen oikeutta äitiin ja rauhalliseen elämään.

Nyt lapsetkin ovat talouselämän ja rahavallan pelinappuloita, myös kunnallisessa päätksenteossa. Minunkin kotikunnassani tehtiin seuraava päätös

Porvoo ryhtyy maksamaan kotihoidon kuntalisää elokuun alusta lähtien.

Tukea maksetaan 150 euroa kuukaudessa niille perheille, jotka hoitavat kotona alle 2-vuotiasta lasta. Tuki on kokeiluluonteinen , ja se jatkuu vuoden 2009 loppuun saakka. Porvoon kaupunginhallitus äänesti kotihoidon tuesta luvuin 9-4. Samalla päätettiin pyytää valtuustolta 200 000 euron lisämääräraha kuntalisää varten.

Ymmärtäisin päätöksen, jos sitä perusteltaisiin lapsen parhaalla. Jos vedottaisiin johonkin seikkaan, joka tosiasiallisesti edistää lapsen tai perheen parasta.

Kyseessä on kuitenkin päätös, jonka tarkoitus on purkaa liian pitkiksi venyneitä päivähoitojonoja. Kun työllisyys on parantunut, on päivähoitopaikkojen tarve kasvanut. Päättäjät eivät ole pysyneet ajan tasalla, vaan Porvoossa on useiden kymmenien, ellei joidenkin satojenkin paikkojen tarve päivähoidossa.

Jonot lyhentyvät aikaa myöten. Kaupunkiimme on valmistumassa pari uutta päiväkotia ja lasten lukumäärä ikäluokittain pienenee vuosi vuodelta tätä nykyä. Tällöin päätös puretaan, mikä minusta sinänsä onkin oikein. On väärä tapa hoitaa perhepolitiikkaa rahalla houkuttelemalla.

Siksi toisekseen tuollainen pieni summa ei ole tosiasiallinen vaihtoehto kuin pienelle määrälle vanhempia. Todella pienituloisen  puolisolle valinnan mahdollisuutta ei tule, ei myöskään palkkatuloillaan eläville yksinhuoltajille, eli  mahdollinen valinnanvapaus kasvattaa keskiluokan ja ylemmän keskiluokan valinnan vapautta. On selkeästi todettu, että kuntalisä on kannustusrahaa niille, jotka muutenkin hoitaisivat lapsensa kotona. Kun aikoinaan sain vastata kuntalisäkyselyyn ollessani kahden tarhaikäisen lapsen yksinhuoltaja (joita on n 20 % lapsiperheistä) , totesin että millään kaupungilla ei ole mahdollisuutta tarjota ko. vaihtoehtoa kaikille halukkaille.

Kaupungissamme on tapana tehdä päätöksiä suuntaan jos toiseenkin ikään pakkorakosessa. Suunnitelmallisuus ja asioiden analyyttinen tarkastelu puuttuu. Musta tuntuu - periaate on johtavin ratkaisujen perustelussa ja se ei ole asukkaiden tarpeiden mukaista. Nykyiset tukimuodot (asumistuki, tarvittaessa toimeentulotuki) pitäisi saada joustavammiksi. Näin ei tarvitsisi luoda uutta byrokratiaa ja järjestelmiä, ja taloudellinen tuki kohdentuisi sitä oikeasti tarvitseville.