Jostain syystä olen alkanut olla yhä kriittisempi yltiöpäistä kulutusta kohtaan.

Onko ihan pakko:
- tuoda etelän maista hedelmiä Suomeen ynnä muuta ruokaa jota lähempänä kaivattaisiin enemmän
- valaista joka ikinen tie- ja katuosuus, hämmästyin kun tielaitos mennyt pykäämään valot muutaman kilometrin pätkälle jossa ei asutusta

- miksei ihmisillä ole vastuuta omasta liikenneturvallisuudeesta; heijastimet käyttöön
- miksi jokaikinen kevyen liikenteen väylä pitää valaista, saattaa olla että valtaosan päivästä tie on tyhjä. Lapsille ja aikuisillekin taskulamput niin eivät kiviin kompastu eikä pimeys pelota

Lisäksi olen kyllästynyt kuuntelemaan  rahan puutetta valittavia nuoria perheitä kun kumminkin yltiöpäisesti tuhlataan rahaa valmisruokiin, vauvojen purkkiruokiin, valmisvaippoihin, ei käytetä loskakelillä 10 vuotta kestäviä kumisaappaita vaan pilataan ne kalliit nahkaiset ja ostetaan heti uudet saapikkaat.

Ja olen kyllästynyt naisiin, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona ja vaativat siitä palkan. Joku fiksu tapaamani kertoi olleensa osa-aikaisesti töissä kotiäitinä ollessaan, mies hoiti lapset silloin ja kuulemma hienosti sujui.

Erityisen kyllästynyt olen siihen, että jokaisen onnettomuuden sattuessa haetaan syyllistä ja tehdään älyttömiä turvatoimia. Jos vaikka meikäläinen liukastuu kirjaston edessä niin eiköhän se ole omaa tyhmyyttä kun en ole tällaisessa maassa opppinut kulkemaan liukkailla ja varustautumaan asianmukaisesti.

Juu ja nmä ovat subjektiivisti valikoituneita ärsytyksen kohteita, kukin omassa tilanteessaan.

Vuodatusta kerrassaan. Hyvää lauantainta kaikille.