Aikoinaan perheeseemme syntyi kaksi poikaa, ikäeroa kaksi vuotta ja päivä.
Lieneekö johtunut lasten vauva-aikaisesta opiskelustani vai synnynnäisestä feministisyydestäni, tarkkailin itseni ja muiden sukupuolistavaa kielenkäyttöä arjen vuorovaikutustilanteissa poikien ollessa vauvoja ja pikkunassikoita.

Varmastikin sellaiset vaikuttajat kuin Simome de Beauvoir ja Alexandra Kollontai teoksineen toivat oman lisänsä ajatusmaailmaani.

Erityisesti on mieleeni jäänyt useaankin kertaan kuulemani selitys, mikä erottaa pojat ja tytöt toisistaan: pojilla on pippeli, tytöillä ei. Särähti ilkeästi korvissani. Niinpä selitin kaikille pikkuisille lähipiirin utelijoille, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Eli tyttö ei ole jotain, jolta puuttuu jotain, tyttö tulee määritellä subjektiksi siinä kuin poikakin, ei minkään puuttuvan kautta toisenlaiseksi.

Helsingin yliopiston Kristiina- instituutin sivuja selaillessa osui silmiini kirjoitus, joka kirvoitti muistiani. Alla lainauksena pätkä. Ja kuva ranskankielisestä Toinen sukupuoli- teoksesta.

                                     1231311.jpg

Beauvoir esittää Toinen sukupuoli  -teoksen alussa kysymyksen, "mikä on nainen?" Eräänlainen vastaus tähän kysymykseen on, että nainen on toinen. Beauvoir ei kuitenkaan esitä tätä naisen omana määritelmänä, vaan miehen antamana määritelmänä. Mikäli nainen haluaa määritellä itsensä, hän joutuu nimeämään itsensä naiseksi ja määrittelemään naisen miehen kautta toiseksi. Itselleen nainen on määrittelemätön.

Vastattuaan, että nainen määritellään toiseksi, Beauvoir muuttaa kysymyksen muotoa: miksi nainen määritellään toiseksi? Beauvoirin mukaan subjektien välinen suhde on yleensä vastavuoroinen, mutta naisen ja miehen suhteesta vastavuoroisuus puuttuu. Beauvoir kysyy edelleen, miksi naiset eivät kyseenalaista miesten riippumattomuutta. Toiseus ei ole vastaus kysymykseen naisena olemisesta vaan osa tutkittavaa ilmiötä.