Padan pohja kohta paistaa
valo kirkas sieltä loistaa
joutaa peili lootaan roskain
sinne sekaan romun, moskain

niin kuin peili heijastaa
pohja kattilaisen kuvastaa
kasvot tämän turhan ukon
kanattoman tarhakukon 

kun ei oo työtä rahaakaan
tuo mahakin käy kurnimaan
ei kihti vaivaa haavaa ei
kun viimeisetkin ruuat vei 

nälkä päiväin edellisten
vain kaaos päässä ajatusten
saisi jostain kinkun palan
taikka pienen joulukalan

vesipaasto kohta koittaa
pudotuksen määräs voittaa
ajatus tää lohdullinen
lähtökohta oivallinen 

on tän likan kilokuurin
jossa ei oo suru suurin
että liikaa mässäis ahmis
herkkuu karkkii vallan ahmis

vaan ei elä ihminen
jos ravinto on vesi sen
eikä muuta suuhun laita
pian on tarpeen kuolinpaita.

Tämmöinen jouluruno työttömän arjesta tällä kertaa.