Padan pohja kohta paistaa
valo kirkas sieltä loistaa
joutaa peili lootaan roskain
sinne sekaan romun, moskain
niin kuin peili heijastaa
pohja kattilaisen kuvastaa
kasvot tämän turhan ukon
kanattoman tarhakukon
kun ei oo työtä rahaakaan
tuo mahakin käy kurnimaan
ei kihti vaivaa haavaa ei
kun viimeisetkin ruuat vei
nälkä päiväin edellisten
vain kaaos päässä ajatusten
saisi jostain kinkun palan
taikka pienen joulukalan
vesipaasto kohta koittaa
pudotuksen määräs voittaa
ajatus tää lohdullinen
lähtökohta oivallinen
on tän likan kilokuurin
jossa ei oo suru suurin
että liikaa mässäis ahmis
herkkuu karkkii vallan ahmis
vaan ei elä ihminen
jos ravinto on vesi sen
eikä muuta suuhun laita
pian on tarpeen kuolinpaita.
Tämmöinen jouluruno työttömän arjesta tällä kertaa.
Kommentit