Aamun hämärästä
hiipii harmaa hiljaisuus

katulamppujen sammuessa
kosketan varpaitasi peiton alla

ja myhäilen maailmalle.


Mietin illan aikana kuolleita ystäviäni, tuttuja, puolituttuja.  Kullakin määräaika, toisilla lyhyempi, toisilla pidempi. Kun oman ikäluokan ihmisiä kuolee yhä useammin, tulee miettineeksi, että ei tätä elämää tosiaankaan kannata tuhlata.

Juuri illalla juttelin yhden vuosikymmenten takaisen tuttavan kanssa. Hänen miehensä kuoli äskettäin, pari vuotta minua vanhempi. Epistä, ei siihen minusta juuri muuta voi sanoa.