Vuoden pisimmän yön odotuksessa  kirjoitellaan ja puhutaan kaamosmasennuksesta.

Onkohan se oikeasti kaamosmasennus? Jospa ihmisen rytmi on kerta kaikkiaan sellainen, että pimeänä aikana pitäisi saada nukkua enemmän, valoisana taas valvotaan. Jospa kroppamme kaipaa lepoa, unta, ryömimistä sängyn lämpöön. Hidasta rytmiä, rauhallisuutta, vetäytymistä.

Jospa kevätmasennuskin on seurausta siitä, ettei olla syksyllä älytty levätä.

Miksi ihmisen pitää jaksaa syksyn talven keväät kesän koko vuoden kestävää täysillä laukkaamista. Eikä tarvi! Aina tosin ei lyhyellä aikavälillä voi muuttaa asioita, mutta pidemmällä voi.

Onneksi minulla on vapaapäiviä plakkarissa, syksy oli työntäyteistä aikaa. Vuoden vaihtuessa on aikaa hiljentyä, ehkä kirjoittaa joulukirje lapsille ja toivoa heiltä vaikkapa osallistumista kotitöihin vähän enemmän. Ja vähemmän keskinäistä kinaa ja riitaa.

Hyvää joulun odotusta, rauhan ja rakkauden tunnelmissa, Genoveevan lukijoille.