Lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja kommentteja niihin blogistani. Vaikuttaa siltä, että olen oppinut ottamaan monia asioita aiempaa rauhallisemmin. Ja kun olen rauhallisempi ja luottavaisempi, lapsikin voi paremmin. Tarkoitan nyt tätä nuorempaa villikkoani, joka on yhä yhtä omapäinen ja sanotaan vaikka omaperäinen, mitä se sitten tarkoittaakin.

Oma merkityksensä eikä varmaan vähäinen, on sillä tuella mitä täältä blogistaniasta olen saanut kommenttien muodossa. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että lastensa parhaat asiantutijat ovat omat vanhemmat, vaikkakaan aina ei kykyä ja voimia riitä lasten kanssa arjessa elämiseen. Mutta yritämme parhaamme, yleensä jokainen.

Tämä kouluvuosi on kriittinen siinä mielessä, että juniori käy peruskoulun viimeistä luokkaa. Haluaa itse lukioon, eikä vaikuta siltä, että keskiasteen oppilaitoksista häntä kiinnostavaa opinahjoa löytyisikään.Toivottavasti saa pinnistettyä keskiarvoaan sille tasolle, että jatkokoulutuspaikka on taattu.