Olipa hupaisa näky kun eilen tulin illalla kotiin. No, toisaalta surkeakin, mutta tavallaan huvittava. Kolme 16-17 v nuorukaista oli lähdössä pihaltamme kapungille fillareilla. Yhden pyörä on varastettu, joten poikani lainasi kaverille minuun pyörääni, no, luvatta tietysti mutta se on eri asia.

Pyörän kumit olivat aivan lussut, lapset eivät saaneet ilmaa pumpattua renkaisiin. Kuulemma joku vika tai pumppu ei toimi. No, eturenkaaseen ilma meni oikein mainiosti, kun vain viitsi pumpata. Pumppua piti vähän painaa venttiiliä vasten, ei muuta vikaa. Takarenkaassa taas oli viallinen venttiili.

Pojat olisivat lähteneet maailmalle tyhjin renkain....onneksi ehdin hätiin. Kysyin kyllä jotakuinkin vahingoniloisena, että mitäs luulette isienne sanovan, kun melkein aikuiset, isot pojat, eivät osaa laittaa fillaria ajokuntoon, että pitää äidin tulla paikalle ja vaihtaa venttiili pyörään.

Oma poikani lopulta kimmastui ja pumppasi ilmaa kunnolla takarenkaaseen, kun ensin olin vaihtanut venttiilin. Se kävi kyllä välillä hankalaksi, kun kukaan ei saanut auki sitä ruuvattavaa osaa, mikä siinä pitää venttiiliä paikoillaan, mutta kellekään pojista ei tullut mieleen hakea pihtejä, millä vääntämällä sekin vaikeus voitettiin.

Poikani sanoi, ettei sille mitään voi kun ei osaa, mitäs vanhemmat aina tekee kaiken heidän puolestaan. Siihen kyllä tokaisin, että on se outoa kun äitiä ei kukaan ole opettanut mutta niin vaan hoituu melkein mikä vain homma.

Niin että olkaatten hyvät nykyajan nuoret naiset. Teitä odottaa lauma pilalle passattuja aloitekyvyttömiä nuorukaisia, jotka huutavat äidin apuuun kun pitää taulu saada seinään; eivät osaa pidellä poraa oikein päin kädessä.

Laitan tämän nyt tuonne feminismi- kategoriaan. Sopii sinne mainiosti.