Isä saapuu pätkätöistä
mittailee hän katuu öistä
viikon kesti tämä pesti
astele ei iloisesti
painaa sata kiloo tossu
ystävä kai taaskin sossu

Kallen pitäis pyörä saada
ettei Liisaa ojaan kaada
opit lähilukiossa
ostais tässä tuokiossa
kirjat tämän vuotiset
joissa tiedot viimeiset

Rikki Tiinan farkut lasit
ei näy silmiin edes kasit
liitutaululta sen open
joka pisti tiedoks "hopen"
että ehjät hanki vaatteet
siinä sulle open aatteet

äidin tossu kului puhki
sienimetsäs taas kun huhki
keräs kasan puolukoita
mukaan nappas juolukoita
että joskus marjahutun
keittäis sijaan vellin tutun

leivät leipoo omin käsin
osti juuri kaurasäkin
Pikku-ville kaipaa leluu
nostaa joskus ääneen meluu
kun kaiken saa toi naapur-Masa
legojakin iso kasa

rakkautta kyllä riittää
siitä taivaan isää kiittää
muistaa äiti joka yö
mut kukas sitä ruuaks syö
Hän oppinut ett nöyrä olla
köyhän pitää sovinnolla.
 
Olen kirjoittamassa arviota kirjasta, missä on tarinoita köyhyydestä. Kirvoitti jo kirjan nimi mieleeni tällaisen runon. Äiti on nöyrä, uskovaisen perheen kasvatti, ja taitaa perheessä elää Kalle- poika, josta myöhemmin tulee Riitan mies - aiemmissa runoissani seikkaillut elämän syrjäpoluille astahtanut reppana.