Kaksi kaljaa muuta ei
ja niin Riitta kotiin vei
lapset sekä ruokakassin
puolityhjän rahamassin.

Tarhan päivä pitkä lie
pitkä myöskin kotitie
Että jaksais illan sen
korkkaa Riitta olusen.

Ruokaa lapset kyllä saa
pullo tyhjä kaapin taa
Ja uusi esiin, tottakai
puuron lapset alas sai.

Laittaa lapset nukkumaan
juoksee lähikapakkaan
Riitta iltaan innoissaan
luulee;lapset koisaa vaan.

Mut pelko pienet herättää
ei äitsykäistä missään nää.
Mihin hän nyt mennyt on
lasten hätä suunnaton.

Kas avaa oven isoveli
siitä ulos astahteli
myöskin pikkutyttönen
kädessänsä lapanen.

Jalat ilman kenkää sukkaa,
voi voi tuota lapsirukkaa,
hattu päässä kyllä on
mut napa aivan suojaton.

Pian hankeen tuuskahtaa
kaksi lasta kalpeaa
huutaa vielä hädissään
minne äiti menikään.

Vihdoin tulee valomerkki
reissumies on tää Erkki
kuka äidin saattelee
päästä sänkyyn aattelee.

Äidin känni poissa on
koti tyhjä, lapseton,
ei näy tossuu, saapasta
ei hattuu, pikkukinnasta.

Pian poliisit jo saapuvat
ja äidin käteen tarttuvat.
Vievät äidin sairaalaan
lapsiansa katsomaan.

On tässä yksi Riitta vain
niitä näkee illoittain
On äidille kai vapaus
tää surullinen tapaus.

Tämmöinen runo edellisiäni kommentoineiden innoittamana.
Jatkoin ensin vielä yhdellä säkeistöllä,
mutta sitten deletoin sen.