Jalkani alla
      kuuma asfaltti
              vaatii
       kulkemaan

eteenpäin
              nousee askel
     polttaa kuohuva polku

peukalo pystyssä -  kuka pelkää liftaria

katseet
          -
kääntyvät pois kohdallani

kukaan ei edes hiljennä vauhtia

ote kirpoaa rinkan hihnalta

tien pientareelle ulottuu
        matkani mummolaan.


Mikko Moilaselta sain kolme sanaa runoon, sanat olivat asfaltti, kuohuva, ote.
Runossa kuvaan lapsuuteni reissuja mummolaan, mikä minulle edusti turvaa ja jatkuvuutta, rauhaa ja hiljaisuutta.