Sydän karrella kipuan
tänäkin yönä syvyyteen
Musta yö lainaa vaippansa
ja sen alla on hiljaista.

En lakkaa kantamasta
niitä pikkuisia kääröjä
mieleni sopukoissa
jotka kauttani syntyivät.

Se itsestäänselvyys.
Niin sen täytyy olla:
kokopäivä-äitiys
on unelma-ammatti.


Työmatkalta kirjoittelen, mietin lasten pärjäämistä ilman äitiä kotona, nuorempi tosin isällään. niin moni haluaa äidiksi, kantamaan mielessään huolta lapsesta lopun ikäänsä. Iloakin tosin ja jotakin, mitä nyt kukin odottaa sellaiselta jatkuvuudelta. Miksi. Siksi, että se on unelma-ammatti. Kun olin lapsi, niin moni halusi lentoemännäksi, vielä useampi halusi lapsia.

Mutta jokin tässä runossa ontuu. Voisikohan viimeisen kolmesta säkeistöstä jättää pois kokonaan....