Äiti flunssassa

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1.

Lempeä aamu herätti
karskiin päivään

velvollisuuksiin

kun ryömisin peiton alle
ja olisin surkea

äitiys on jatkuva olotila



2.
Sekaisessa sunnuntaissa
punainen liina

yhä keittiön pöydällä

leivänpaahdin hyljättynä
kärähtänein vastuksin

nuudelipakkauksia kasa

täydessä roskiksessa

omenapussi odottaa

Joskus olen kuvannut itseäni satunnaiseksi äidiksi. Poikani 16 v sanoi äsken, etten ole maailman tyhmin äiti. Hyvä niinkin. Hän antoi kolme sanaa, joista kirjoitin runon: leivänpaahdin, omenapussi ja nuudeli. Leivänpaahdin särkyi, kun hän tipautti ruuvimeisselin vastuslankoihin saadakseen tietää, onko niissä todellakin jännitettä 230 V – eipä keksinyt käyttää yleismittaria. Kiharaiset vastuslangat irvistelevät nyt kaatopaikalla. Nuudelit ovat pikaruokaa, jota vain lapset meillä syövät, keittävät itse niitä. Omenapuu kasvaa rivarimme takapihalla, kolmenlaista lajiketta, perheomenapuu. Kaiketi uskoin meidän asuvan tässä kauan, kun aikoinaan sen uskalsin istuttaa.