maanantai, 20. elokuu 2007
Iltaan painuu tämänkin päivä
eikä vieläkään järjestystä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Lautanen lattialla
pöytä täynnä sekalaista roinaa.
Vain kukaro on tyhjä.
Nämä kolme sanaa runoon, lautanen, kukkaro ja pöytä, antoi nuorempi poikani, 14 v. Konkreettista.
Miksiköhän muuten noi kirjaimet joissain runoissa eivät millään asetu samankokoisiksi? Kirjoitin tonkin wordilla.
Raivoriina
Oh-show-tah Hoi-ne-ne
Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.
Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.
Runoutta. Kommentteja yhteiskunnasta, feminismistä, politiikasta,lapsista. miehistä, naisista.Uusperheellinen, kahden pojan äiti.Ikuinen opiskelija ja yhteiskunnallinen aktivisti.
Kommentit