Vaaran rinteet, tunturin laet
jos jostain itselles rauhaa haet<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />Tilaa olla, kulkea, hengittää
helposti siihen kiinni jää.
Suossa kun tarvot, tuskin näät
kovin kauaksi, helposti jäät
siihen paikoilles olemaan
orrelles tiukasti makaamaan.
Laella kummun on avaraa
ei kenties vanhaa tavaraa
kun tuuli soi laella pienen sen
mennessään vie se turhuuden.
Sinä, maailma ja avaruus
tunne kenties on aivan uus
kun myrsky kummulla raivoaa
se myöskin mielesi uudistaa.
Luonto, kävyt, ruohot ja muut
tuuli, sade ja taivaan kuutIhminen keskellä kaiken sen
pikkuinen on vain osanen.
Mut vaikka kulkija pikkuinenrinnalla oiskin tunturin sen
niin avaruus aivoissa asua voija ihmisen suureksi tehdä voi.
Oispa kiva kuulla tästä paljon kommentteja. On niinku uutta runouden lajia Genoveevalta. Kolme sanaa antoi Susjhukkanen, ja ne ovat"pienen kummun laella". Sinne, kuvittelin Harmaaasuden istuksimaan ja pohtimaan maailman menoa.
Kommentit