<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Puhutaan kasvukivuista

kun lapsi lentelee loitommalla
lapsen ilo, äidin kipu
                                 

-tuolikin on tarpeeton

jos kaikki seisovat -

 

taitolaji pitää köysi

kireällä ja löysällä

yhtä aikaa

vetää ja työntää

 

välillä vaihtaa lasso

oikeaan käteen

ja vain vetää

 

tai heittää bumerangi

paluukyydiksi.

 

 

Lapsen Prometheus- juhlat on nyt pidetty. Vieraita kävi yhteensä 12, lapsen setä ja täti, mummo, isänsä tietysti, isän systeri eli täti sekin ja serkkuja viisi, joista kolme syntynyt samana vuonna.

 

Kiva oli laitella täytekakkua pöytään, ja paistella omenapiirakkaa oman puun omenista. Ja yksille lähtijöille tehdä sapuskaa, niin ei tartte heti kotona syömään alkaa vaan saa levätä.

 

Ne jotka ovat seuranneet kauan tätä blogia, ymmärtänevät: lapsen täti sanoi, että nyt poikani kanssa pystyy keskustelemaan. Että hänenkin kanssaan poika puhuu. Vieras huomaa kehityksen paremmin kuin minä läheltä katsoen. Ilonpäivä. Lapsi on se nuorempi ollako vai eikö olla- asp vai mistä kiikastaa. 

 

Lisäys illalla: Olen huomanut, että kaikki eivät ole kuulleetkaan Prometheus- leiristä, ei armas sukunikaan vaikka poikani oli menossa kauan aikaa ko leirille. Tässä linkki Prometheus- leirin tuki ry:n sivuille, josta selviää protu-leirien tarkoitus ja sisältö, ja miten on mahdollista päästä ko touhuun mukaan. Täällä blogistaniassakin on sen tyyppisiä ajattelijoita, että sinne vaan vapaaehtoiseksi vetäjäksi.

 

Protu on tavallaan vaihtoehto niille koululaisille, jotka eivät käy rippikoulua, tai haluavat sen lisäksi laajempaa näkökulmaa erilaisiin eettisiin kysymyksiin, mitkä mieltä vaivaavat tuossa iässä.

 

Lapseni oli hyvin tyytyväinen viikon antiin. Hän oli protu-leirillä heinäkuussa. Monilla protu- leiriläisillä on tapana pitää kotona juhlat leirin päättäjäisten lisäksi. Ja minustakin oli mielekästä järjestää juhlat, joissa nuorimmaiseni sai olla ikäänkuin isäntänä.

 

 

.