Apea aamu avaa auki
alakuloiset aistinsa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Alakertaan asti astelen
avaan avaimella aavan
ajatusten aavikon.

 

Ahdistus. alakulo, ankeus,

alati aikuisen ahdinko.

Aurinko ankeuden aistii
antaa armoa

ahkerasti astelee

ainokainen aamun
asukki avattuun avaruuteen
antaa ajatusten aivia

ahkerasti ammentaa.

Ja tässä on tulos. A- runo, idea on muhinut kauan mielessäni, en muista keneltä inspiksen sain, varmaan joltain runotorstaista.

Punainen pöytäliina
aamukahvipöydässä
kurkkii lehtikasan alta
satunnaista siisteyttä

kannettavan näppäimistö
napisee lepopäivästä

ja minä kirjoitan.

 

 

Teemu Hirvilammin runokirjan nimi on Asun koiran radan varressa. Voisiko minun kirjani olla nimeltään Juon aamukahvia punaiselta pöytäliinalta, mutta enhän sitä pöytäliinalta juo…nyt aion ottaa Kerman saven Oliivi- kupin, mustan.