Sain oudon kohtauksen. Olen tänään siivonnut ainakin kaksi tai kolme tuntia, mitä ei ihan joka viikko meidän huushollissa tapahdu. En ymmärrä millään, miten taloustutkimus saa kotityö- kyselyihinsä niin huikeat tuntimäärät päivittäistä ja viikottaista kotityötä, kun meillä kotitöihin menee vain pieni osa siitä, mitä keskimäärin suomalaisilla. No, ei ole hirveän siistiä mutta hyvin näkyvät penskat viihtyvän kotona.
Eivätkä niiden kaveritkaan ole valitelleet.

Sain tänään näppylöitä. kun luin silmälääkäriä odotellessa jotain naistenlehteä, jossa naiskolumnisti vetäisi mutu- tuntumalla mieleestään täydellistä faktaa poikiensa kasvamisesta POJIKSI. Ja hän kun on tarjonnut niille barbeja ja muuta, ja pojat vaan tappelee ja leikkii "poikien" leikkejä. Totta kai pojat kasvaa pojiksi ja tytöt tytöiksi, ja etenkin tämän äidin pojat kasvavat erityisen pojiksi -uskoakseni- koska jutusta selvisi, että tämä äitsykäinen elää perheessään perinteisten roolien mukaan, ainakin kotitöiden jakamisessa. Pojilla ja tytöillä kun on se piirre, että samaistuvat omaa sukupuolta olevaan vanhempaan tai ylipäätään omaan sukupuoleensa. ovat kaiken kaikkiaan ympäröivän kulttuurin tuotoksia. Mallia otetaan niin vanhemmista kuin kaikista muistakin aikuisista. kavereista ja mediasta. 

Itselleni aikoinaan kävi niin onnellisesti, että ymmärsin valita lasteni isäksi sukupuolten tasa-arvoa kannattavan miehen. Pojat ovat lapsesta asti nähneet isäsnä imurinvarressa ja tiskaamassa, ostamassa ruokaa ja pesemässä pyykkiä. Toki myös päristelemässä moottoripyörällä ja nököttämässä tietsikan äärellä. Minä taas olen osannut opettaa poikani juottamaan ( siis ei vasikoita vaan tinalla vaikka irronnutta piuhaa kiinni), käyttämään yleismittaria (sillä siis mitataan virta, jännitettä, vastusta) ja tekemään monia muita perinteisiä "miesten" töitä. Meillä ei ole kertaakaan kuultu lausetta "en tee akkojen töitä" tai "toi on likkojen". Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.  Eivät pojat kovin paljoa ole hoivaleikkejäkään leikkineet, mutta nuorempi tarhassa aikoinaan auttoi pikkuisia pukeutumaan, niisti neniä ja lohdutti itkeviä.

Kaipa olen sitä ikäluokkaa,  että olen tottunnut tasokkaampaan journalismiiin. Siksi nuo puolivillaiset kolumnit nyppii. Ne antavat väärää kuvaa ilmiöistä. Uskottavia jutut saattavat olla, etenkin kun kirjoittajat ovat usein jonkin alan asiantuntijoita tai jollain alalla menestyneitä. Mutta pysyisivät suutarit lesteissään ja kustantajat taas alkaisivat ymmärtää  laadukkaan journalismin arvon ja merkityksen. Hih, tässäkin olisi yksi mainio kolumnisti, kun vain joku keksisi minut.