Miksiköhän naisen aggressiivisuus on yhä tabu yhteiskunnassamme. Suora ja epäsuora aggressiivisuus ovat kuuluneet myös naisen asearsenaaliin kautta aikojen, kenties eri tavoin kuiin miehillä. Aiheesta on keskusteltu jo kauan. Mielenkiintoista oli jokunen vuosi sitten julkisuudessa käyty keskustelu, jossa naisjärjestöt olivat eväämässä mahdollisuuksia tutkia naisen miehiin kohdistamaa väkivaltaa. Kirsti Lagerspetz on jo viime vuosikymmenellä kirjoittanut aiheesta, niin kuin monet muutkin.

Tuttavapiirissä olen useinkin törmännyt torjuviin kommentteihin, kun olen ottanut naisten käyttämän väkivallan puheeksi. Itse asiassa tunnen monta miestä, joilla on ollut pahoinpitelevä puoliso, ja joku heistä elää edelleen väkivaltaisessa suhteessaan. Joissain tapauksissa mies lopulta hiiltyy, kun nainen on aikansa muksinut ja töninyt. Yksi tuttava saattoi saada keittiössä ruokaa laittaessaan nyrkin iskun suoraan selkään. Pelkäsi saavansa joskus munuaisvaurion, muttei juurikaan ajatellut suhteesta lähtemistä. Ja kun mies puolustautuu vaikkapa pitelemälä naisen ranteista, vääntyy mies syylliseksi.

 

420637.jpg

En missään tapauksessa vähättele miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa, mutta kyllä me naisetkin osaamme satuttaa, sekä fyysisesti että henkisesti. Voisi olettaa, että henkisesti montaakin naista helpottaa huomata, että monilla muilla naisilla on samanlaisia ongelmia käytöksessään, ja että asiasta voi kenties puhua ääneen. Se kenties auttaa muuttamaan omaa käytöstä.

Ajankohtainen artikeli aiheesta on A-klinikkasäätiön sivuilla, ks linkki. Tosin väkivalta ei ole vain juovien naisten ongelma, mutta alkoholin käyttö lisää väkivaltaa niin naisilla kuin miehilläkin. Miettimisen aihetta naisille voi antaa myös miespäivillä pidetty alustus. Ja monille miehille helpotusta: ette ole yksin vaativien ja kaikkitietävien naisten ympäröiminä.